Palangkaraya

8.2.2010, joskus aamuyöstä

Matka Palangkarayalle meni jälleen kivuttomasti, lento kesti 1h20min. Sain muutamia ilmakuvia matkalla: aluks ihastelin metsää ja tulvivaa jokea, mutta loppumatkasta meni fiilikset: ranta on hakattu Suomen tundraks, kaikki jämäpuut on jätetty pitkin ja poikin ja alueella kasvaa pelkkää pajukkoa/saniaista.

Lentoterminaali oli siisti, mutta alkeellinen: 2laukku"kiskoa" ja 20portieria, vai mitä ne on.. Taksi keskustaan 10min ja 60.000. Taksi jätti mut yhdelle LP:n(ei ole kirjaa mukana,vaan netistä imutettu tieto) suosittelemista hotelleista, joka oli täynnä. Myös seuraavat 6hotellia oli fully booked, eli loppupeleissä tarvoin tunnin suorassa keskipäivän paahteessa :D Viimein löytyi hotelli, jossa oli tilaa - lisäksi se oli kaikista näkemistäni siistein ja halvin, 80.000. (Losmen Chantik, Jalan Halmahera, suosittelen!!). Hintaan kuului levee sänky, AC, telkkari, liinavaatteet, pyyhe, kaappi,kirjotuspöytä. En ois ihan noin hifistelyä kaivannu - ois riittäny pelkkä huone ja jonkinnäköne sänky, mutta minkäs teet:) Menin samantien suihkuun (huoneeseen ei siis kuulunu omaa), ja nukkumaan. Ehti käydä mielessä, että hyttysverkko vois olla tarpeellinen. Ehdin kölliä 10min, kun oikeessa ojentajassa tuntui 3paukamaa - ei kun verkko kehiin. Nukuin 12h ja heräsin tossa 3h sitten.

Hirvee horkka pitkästä nukkumisesta ja päätä vihloo kuin pahimmassa krapulassa - nestehukka. Laskeskelin, että join eilen 0,5l vettä, eli hikoiluun nähden aivan liian vähän. Jos sitä muutaman tunnin odottelis, että kauppa aukeaa, sitten aamupalalle (söin viimeks eilen klo9) ja sitten metsästämään mystistä internettiä. Eilen lennolla oli 1 länkkäriperhe, mutta kyllä en nähny ainuttakaan.

*sanakirja: kahvi, nasi guning, hyvä, en puhu indonesiaa, riisi, keitetty, paistettu, banaaninlehtiriisi, kaunis, lapsi, pidän sinusta, kanamuna, pinaatti, chilikastike, kana, yks törkeen hyvä aamusafka. Kyyti paikallisella "tuktukilla" kustantaa 3000.

8.2. klo1030

No helpottihan se päänsärky lopulta ja pääsin liikenteeseen. Lähdin 730 tallaa kadulle ettii pankkiautomaattia, joka löytyikin pienen metsästyksen jälkeen. Automaatilta lähdin suunnistamaan takaisin hotellille, ja yks mummo raahas mut kojuunsa aamupalalle: ruskeeseen paperiin oli käärittynä keltasta riisiä, saucea ja pari palaa nautaan, ja kylkeen pari kupposta sokerikahvia, 12.000.<3 Täti ei puhunu lainkaan englantia, mutta saatiin viitottua ja kirjotettua ylös sanoja ja lauseita. Keskustelun päätteeks täti, ehkä, ymmärsi, että oon Suomesta, lensin Jakartalta, oon kuukauden täällä ja opiskelen biologiaa. Hetkessä musta tulikin kadun nähtävyys ja miehet valtas tädin kojun. Seuraan liittyi myös paikallinen kylähullu (tai niin täti viittoi mulle) ja ironista kyllä, mies oli ainut, joka osasi pari sanaa englantia! :D Tuokio oli mukava ja selvis, että yks seurueesta tisi missä WWF:n toimisto sijaitsee. Eiku matkaan!

Kyyti oli paikallisella orangella cäbillä ja vei P-rayan läpi. Okei, kylä ei ehkä ookaan ihan niin pieni ku kuvittelin.. Kolmannesta paikasta löytyi oikea office. Vastaan tuli Raya, joka joutui valitettavasti kertomaan, että pomot on viikon konferenssissa Sumatralla, eli en pääse tutustumaan WWF:n touhuihin vielä tällä viikolla. Pomot tulisivat takas jo seuraavan viikon alussa, mutta toimisto olisi kiinni maanantaina 15.2. kiinalaisen uuden vuoden (14.2.) vuoksi. Sain varuiksi muutaman WWF:n puhelinnumeron ongelmien varalta ja pari hyvää vinkkiä miten käyttää aikaa pomojen paluuseen asti. Cabi-kuski heitti mut Rayan suosittelemalle travel agencille varaamaan matkoja Untung National Parkiin.

Mun onnelle tyypillisesti kukaan agencissa ei puhunu englantia :D Työntekijät lähtivät hakemaan jotain jefeä, joka ehkä voisi auttaa mua. No kyllähän jefe tulikin paikan päälle, mutta katosi samantien kun puhuin englantia.. :D jäin hetkeksi odottelemaan, mutta silloin iski sähkökatkos,kaikki koneet seis ja kun 15min myöhemmin mitkään koneet ei edelleenkään toiminu, päätin poistua paikalta ja koittaa myöhemmin uudestaan. Kuski heitti mut takaisin hotellille ja annoin vähän extra kääshiä vaivanpalkasta.

Lounaalle piipahdin naapurikojuun syömään keitettyä riisiä, lihakeittoa, herkullista savukalaa ja pot-kai-se-vaa chiliä, sambalia,15,000. Netti on edelleen kadoksissa. Kulman takana näyttää olevan iso joki, jospa lähtisin sinne kruisailee pariks päiväks? Ja mä niin haluun täältä talon. Ja rapsutin kissaa enkä pessy käsiä ennen ku jatkoin syömistä eli huomenna on kirppuja. Tai mahatauti. Fuck it, miksei molemia? :D kerrankos sitä...

Hotellilla hengaillessa sain viitottua yhdelle vähän liian kiinnostuneelle miehelle, että haluisin päästä Tanjung Puting national parkiin. Jätkä soitti pari puhelua ja piirsi mulle kartan: 4pm Palangkaraya-Pangkalanbun bis(bussi) 100.000, 8jam (tuntia). Pangkalanbun-Kumai ojek(mopo) 30.000. Kumai-Tanjung Puting travel ejent :D näin ne hommat hoituu!

*sanakirja: en puhu indonesiaa, voitko auttaa, haluan matkustaa paikkaan x.