Tanjung Puting

kviini
nenäapinat
Princess
Gibboni
Vettä Camp Leakeyltä ja vettä kultakaivokselta...


11.2. klo18

Huh mikä päivä taas takana! Lähdettiin yhdeksän pintaan botskilla jokea pitkin T.Putingiin. Matkalla näkyi - mitä nyt paratiisin lisäks - makeja, nenäapinoita..niin ja luonnonvarainen oranki - no big deal,right? Miehistö kohtelee mua ku prinsessaa ja koostuu siis kapteenista, Ian, kokista, Gus, ja oppaasta, Yusuf. Saavuttiin Camp Leakyyn ja vastassa oli kuningattaren lisäks kuukauden kadoksissa ollut kuningas, Tom. Leaky on siis orankien rehabilitaatiokeskus. Syöttö paikalle oli n.1km ja matkalla tuli räpsittyä 200+ kuvaa - ja matka syöttöpaikalle kesti pari tuntia. Niin ja bongattiin gibboni. Ilmeisesti keskuksella

a)opetetaan kädellisille luonnossaselviytymistaitoja, ja
b) arvioidaan niiden edistymistä (esim. seurataan kuukauden jokaisena päivänä kunkin orangin päivärytmiä), jotta tiedetään milloin ovat "valmiita".

Ruokinta nyt oli mitä oli. Oli ihanaa nähdä orankiemo, -vauva ja -isosisko, mutta alko keljuttaa.. Ei niiden pitäis alunperinkään olla joutunu tänne, varsinkaan silleen, et ihmiset pällistelee kun ne syö. Nooh, lähettiin melko ajoissa takas botskille. Kämpillä=keskuksella bongattiin perhe villisikoja ja kviini leikkimässä pallolla. Rapsuttelin sitä kun se kölli ja joku pohti ääneen, että kutiaakohan orangit. No tuumasta toimeen, aloin kutittelee sen kainaloita ja kylkiä - hetkeä myöhemmin tää 50kilonen orankirouva tarttu musta kaikilla raajoilla kiinni (kumminki sen voimiin nähden tosi hellästi, ei hampaat irvessä jne) ja alko kutittaa mua! :D Sitä saa mitä tilaa.

Botskille päästyä oli niin paskanen olo, oltiinha se päivä kuljettu poissa poluilta, ja kun naapuriveneen alankomaalaiset miehet pulahti paikallisten kanssa uimaan, aloin raivolla tempoa sortseja rinkan pohjalta "vitut vaikka oon nainen,nyt uin!". Guide meni paniikkiin ja ilmoitti, et takana on suihku jos kelpaa. Kelpashan sekin. Suihkunraikkaana mulle ois kelvannu pelkkä vesi, mutta eteen tuotiinkin kylmä kola, pellillinen banaanipannukakkuja ja ruokaseuraks liittyi kolme nenäapinaa! Olkapäitä kuumottaa ja silmissä vilisee kädellisiä. Tänään tulee uni!

Bussi Palangkaraya-Pangkalanbun

11.2. klo7

Jäi kesken toi edellinen kirjottelu. Bussiasia meni loppupeleissä niin, että 1.bussi vei klo16 2.bussille, joka lähti liikkeelle klo17. Niille, jotka joskus tarvitsevat infoja, niin en tiedä agencyn nimeä, mutta "pomo" oli nimeltään Romi puh. 08125144141, järjestää myös toureja ym aktiviteettaja P-rayalla.

Tunnin matkustelun jälkeen bussi hajos, sitä korjattiin puolisen tuntia ja matka pääsi jatkumaan. Pysähdyttiin klo23 aikoihin iltapalalle (paikallinen savukala rökittää mennen tullen suomalaisen version!) ja sitten eiku takas bussiin "nukkumaan". Sain pari kertaa nähtyä uniakin, vaikka bussin kaiutin huusi korvan juuressa - penkin selkäosan sai kaadettua vaakatasoon, bussissa oli ehkä 5muuta tyyppiä, ja matkakumppanina viereisellä penkillä oli riisipussi. Aamu neljältä mua tultiin herättelee, "ai ollaaks taas pysähdytty" (agencin jätkä vakuutti, että bussi ois perillä vasta aamu8). Niinhän se sitten meni, että oltiin perillä Pangkalanbunissa :D Seuralaiset kauhisteli, ettei mulla oo huonetta - ite olin vaan ajatellu hengailla pari tuntia ulkosalla ja kaupungin heräillessä ottaa taksin Kumaihin. Seurueen ainut toinen nainen, nuori muslimityttö Umy, tarjos kyydin Kumaihin - samalla toinen matkustajista soitti kaverilleen, joka pyörittää agenciä, niin loppupeleissä saavuin tänne agencin pomon ja vaimon kotiin. Tehtiin just diili Tanjung Putingiin ja lähtö on parin tunnin päästä. Teetä hörppiessä iski sadekuuro, niin lämmintä ja kaunista. No olin maksamassa reissua, kun selvis, että Kumaissa ei oo ATM:mää niin eiku skoban kyydissä takas P-buniin nostaa käässii (3päivää, all-inclusive, 3milj. Tyyris, mutta varmasti hintansa väärti, mä haluun metsään!! mut 2lle hengelle hinta 3,2milj, ni seuraavan kerran nappaan pahamaineisen kihlattuni mukaan taloussyistä).

Nyt isäntäväki on hoitamassa asioita, ostaa ruuat reissuun, käy poliisiasemalla, varaa veneen ja miehistö jne. Mukamas tulin vähän lyhyellä varotusajalla - 4h - mitenni!? Takaisinpäin tullessa vietä varmaan pari päivää Kumaissa, moikkaan Umyn perhettä ja isää (rehtorina lähikoulussa). Siitä sitten beachille. Nyt istuskelen isäntäväen olkkarissa - keskellä olkkaria antiikkituolien vieressä kaks moottoripyörää, tottakai? - juon teetä ja syön "local breakfast cakea" eli sokeroimatonta munkkia :D vielä lämpimiä.. Vois elämässä hulluminkin mennä?

Lisää kuvia P-rayalta

Grandma

Jamu-täti
Aamiasrafla

Jokikylä

Mars matkaan

10.2.

Taas aamupalalla kahvileipäpaikassa ja koko korttelin miesklaani on tullu tsiigaa miltä suomenkieli näyttää kirjotettuna. Dictionary kyl helpottaa kommunikaatiota melkosesti! Unirytmi friikkailee vieläkin, eikä helpotusta taida olla tiedossa: bussiin uujeah. Päivän projektiks vois ottaa vaihteeks telecomin ja fotokierroksen. "Mao" tarkottaa nyt jotain tosi merkittävää, kun jätkät hokee?

Kahvihetken jälkeen jäin kattoo mitä naiset joi* - edellisellä kiskalla oli jo piipahtanu sama mummo, joka sekotteli erilaisia cocktaileja tädeille. Jäin istuskelee nurkkapaikkaan, joka on erityisesti naisten suosima aamupalamesta ja täti alka sekottelee eri lantrinkeja - muut naiset viittoili mulle et siitä tulee vahvaksi. Ekan hörpyn jälkeen oli selvää, että viinaksiahan ne! Juoma näytti isolta kupilta vihreetä baileysiä, mutta maistui sekotukselta fisua, salmaria ja kitkeriä/katkeria yrttejä. Eka kuppi oli isompi ja toinen oli persikan väristä kirkasta ja makeeta, mitälie kukkaisnestettä. Puodin pitäjä, vanhempi rouva, vaati saada tarjota ton hörpyn mulle. *minum=juoda. [editorin lisä: juomahan oli jamua, ja vaikka loppureissun juomasta kysyessäni kaikki vakuutti, ettei se sisällä alkoholia, niin vikan viikon opiskelijanuoret ties kertoa, et nimenomaan P-rayan alueella siihen saatetaan lisätä vähän..rohkaisevaa.]

Rohdoksen virkistämänä lähdinki palloilee pitkin katuja ja jossain vaiheessa mut pysäytti +80v mummo. Mummo halus kuvan (lue:kuvia!) meistä ja sitten lähetti ilm. sukulaispoikansa seteli kourassa saattaa mua digital shoppiin, että mummo sais itelleen ne kuvat. Mummon mukaan tarttui myös pari postikkorttia Suomesta, mut suotakoon iälle anteeks.

Sain itteni kartalle ja vastaan osui lähettiliike. Kyselin heiltä postikortteja tai karttoja - no ei, mutta Mega Top Centerin kirjakaupassa "Toko buku Karisma"ssa niitä on. A, B tai C taksilla sinne ja mukaan tarttui kartta, jonka alueelle mahtuu P-raya, P-bun, Kamui ja Tanjung Puting.

Lähdin tallailee eteenpäin. Olin ylittämässä tietä ja viimesellä askeleella, kun oisin päässy jalkakäytävälle, vanha patu surautti pyörällä mun päälle. Se siitä vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Oma vika kai kun en viimekolkytsenttisellä kattonu oikeelle :D No eipä muuta ku telecomiin leikkii netillä (yläkerran metsämies oli fb:ssa ja moneen kertaan kysyny mun numeroa, antanu vaimonsa mailin, kyselly missä meen kun en oo hotellilla). Telecomilta hotlalle ja suihkun kautta pakkaukset valmiiks. Nyt vaan täytyy enää soittaa travel agencyyn, että tulevat hakemaan, ja ehkä käydä syömässä ja hakemassa hedelmiä marketilta. Ja rapukeksejä. Ehdottomasti rapukeksejä.

Respan täti tuli höpöttelee, kysyi, onko lippu jo varattu. Sanoin et ei, soittelen travel agenciin kohta, tietävät tulla hakemaan. no täti päästi kauhun parahduksen - "Mitä, ei lippua!!??!" - niin soitin agenciin ja siellä puhuttin - oh my - ENGLANTIA!<3 Jos kommunikaatiomme pelas oikein, niin tänään auto hakee mut 4pm ja bussi lähtee 5pm. Apua, jos laskin oikein, bussin on Pangkalanbunissa klo3! Jos siitä nappaisin kyydin Kamuihin ja sieltä löytyis aamulla hotelli, niin pääsisin kai aikaisin aamusta Tanjun Putingiin? Shiit, oisko sittenkin pitäny mennä klo21 bussilla? Toisaalta haluun äkkiä tien päälle. Viitoin tädille, että tuun takas 21. tai 22. päivä riippuen bussista.

Heti tuli perään puhelia, että lähtö onkin tänään illalla 2100 ja jätkä hakee mut klo20. Ehkä. "Nine in morning, my car not ready" -"Nine in evening, today?" -"Yeah, mm-hmm" :D Eli joko se hakee mut tänää klo20 tai sitten aamulla, ehkä. Mutta nyt pitäis keksiä tekemistä 8tunniks, fuuuk.

Ja taas tuli puhelu, lähtö tänään neljän bussilla, jätkä hakee mut 1530. Tätä voi juhlia vaan hyvällä ruualla, eli riisiä, paistettuja pikkukaloja (ikan sluang), spicy noodeleita, pinaattia (?) ja papuja, so good<3 Maistoin myös pientä vihreetä kookosnyyttiä: ulkopinnalla kookosrouhetta, pallo vihreetä gelatiinimaista juttua ja sisällä sokerilientä. Marketilta tarttui mukaan nippu pikkubanaaneja ja euron duriani. Kun käppäilin markkina-alueen katettuja polkuja pitkin, "kylä-hullu" bongas mut ja lähettiin sen kanssa jälkkärille: hedelmiä, säilöttyjä sokerihedelmiä, jäätä ja maitoa(?). Tosi makeeta, enkä jaksanu ku pari lusikallista vaikka syötävää ois ollu litran verran. Silä välin kylähullu herätti hälyä muiden asiakkaiden keskuudessa (väitti olevansa Obama), niin totesin parhaaks maksaa jälkkärin 40snt, ja livetä hotlalle. Olinkin onnistunu kulkee melko pitkälle ja kesti hetken löytää reitti takas.

Hotlalla maistelin duriania (haju puskee liiaks läpi, et voisin vilpittömästi sanoo hyvänmakuseks) ja otin yhden siemenen talteen. Pitää keksiä joku keino salakuljettaa se Suomeen. Yks hotlan työntekijöistä ihastui ikihyväks, kun luovutin durianin sille (pystyin syömään vajaan kymmenesosan).

Yhä P-Raya

9.2.2010

Jälleen kokeillaan uutta ruokapaikkaa, saapi nähdä mitä tulee.. Koitin sisarelle selittää/osoittaa, mitä haluan, mutta se alkoi valmistaa toista lihaa, katotaas mitä eteen tulee :D janottais ihan älyttömästi, mutta kun tilasin vettä, mulle osoitettiin kannua edessä, ja rouvashenkilö just laski veden hanasta,eli näännytään sitte :P Päätin vihdoinkin, että nyt kokeilen pöydän erilaisia sauceja: lopputuloksena pöydässä on 2siirapilta maistuvaa tahnaa [myöhemmin reissussa selvisi, että nämä kulkevat nimellä "ketsuppi", ja "meidän ketsuppi" on "tomaattiketsuppi"] ja potkaisevaa sambalia. Toi sambal on niin erilaista, ku chilit mitä oon ennen maistanu: toi pikemminki saa kurkunpäässä yskimisefektin, mutta makua tai "koko suun poltetta" ei oo mun mielestä nimeksikään. Oi,tässä baarin yhteydessä on grilli, jossa isäntä savustaa vartaita (koko rafla siis ihan savussa, mutta ei ole juuri väliksi), ja koska paikkaa pyörittää muslimiperhe, niin oon luulen, että tarjolla ei ole koiraa..?

Kartutin välissä sanakirjaa viidellä sivulla, ja olin alkanut jo kirjottaa pätkää joka jäi kesken; jatkanpas siitä. Eli uusien kamujen opastuksella löysin itteni "Kantor Pos":ista, eli postikeskukselta. Selvisi, ettei heillä ole myydä postikortteja, eivätkä tiedä mistä löytyisi. 2h myöhemmin oli selvää, ettei P-rayalla myydä postikortteja. Hotlalla jatkoin sanakirjan laajentamista, tällä hetkellä sieltä löytyy:

numerot 1-10, viikonpäivät, aurinko ei paista, "Palangkaraya on kaunis kylä/kaupunki", yksin reissussa, vaalea, ja, huomenna, eilen,tänään,opettaja,sytkä,röökit,tuhkis,aviomies,vaimo,olla naimisissa, 3 eri tapaa sanoa hyvästi, vasen, oikea, suoraan, kissa, suihku, makea, ystävä, komea, puu, syödä, juoda, pitää, länkkäri, huume, ei, hikoilla, nimeni on, mistä olen, minkä ikäinen olen, missä on, tunti, päivä, viikko, minuutti, vuosi, kuukausi, nukkua, vastanainut, ei vielä.. ja nämä kaikki selvitetty parilla sanalla englantia, kuva-arvoituksilla ja viittomakielellä! :D

Hotellilla Norja-leidi (paikallisen rouvan nimi siis Norja Kaarina.. :D ) oli ihan myyty mun vaaleesta ihosta, että kutsui kotiinsa Sungai Hanjoniin (?) 4h päähän. Kahvituokiolla yks poika viittoi, että täällä ei ole mitään nähtävää koko kaupungissa. Pitänee ite miettiä uusiks, et maltanko tulla tänne takas jo ens viikolla vaan WWF:n Ambangia treffaamaan, vai jäisinkö kiertelee Pangkalanbunin tienoille. Meinaan jo parin päivän hiippailun jälkeen alkaa tylsistyttää ja hinku metsään on SUURI! Lisäks Pangkalanbun on kai lähempänä biitsejä, niin jos sieltä sais hommattua kokovartalorusketuksen. Katsotaan vielä.

Oli itsestä ihan älyttömän hellyttävää: olin ihan kuolleena aiemmin metsästämässä postikortteja ja olin yhdeltä tädiltä saanun paperille piirrettyä paperikaupan nimen ja sijainnin. Olin kulkenu yhden risteyksen liian pitkäks ja kyselin toisesta paperikaupasta kortteja ja toisen kaupan sijaintia. Kortteja ei tietenkää ollut, mutta kaupan apulainen, nuori muslimityttö, halus niin paljon puhua ja siten parantaa englantiaan, että lähti hirveessä helteessä saattaa mua oikeeseen liikkeeseen! Miten ystävällisiä ihmiset voikaan olla? Niin ja aiemmin kahvituokiolla grandpa vaati saada maksaa mun kahvin - olin tekemässä lähtöä ja kaivamassa lompakkoa niin viittoi, että hän maksoi sen samalla kun maksoi aiemmin omansa, "lompakko pois".

Huhu kertoo, että BookCity Palmassa vois olla postikortteja, sinne sitten, kun on taas vähän viilentyny. Laskeskelin, että tänään on 9.päivä ja lento P-rayalta lähtee tiistaina 2.päivä, niin tässä on tasan 3vk Kalimantanilla:) Pohdiskelin, että jos nyt viivyn vaikka 5pv P-bunilla ja Tanjung Putingilla, ja sitten viikoks etin käsiini jonkun biitsialueen, ja sitten tuun viimeseks viikonpahaseks takas P-rayalle, et ehtis näkee WWF:n, niin pitääkö oikeesti paikkaansa et siinä ois koko reissu?? Bussi Rayalta Buniin on 100.000 ja suoraan sanoen täällä on hiukka tylsää, niin mielelläni lähtisin kiertelee..

Kuvia

Hauska vekotin :)
"Jokikylä"

Ilmakuva, Kalimantanin yllä

Palangkaraya

9.2.2010 klo11 Palangkaraya

Huh kun vetäs veltoks! Heräilin tänään seitsemän pintaan, kun nukuin eilen taas klo14 lähtien - nyt jos joskus pitäis rytmin vihdoinkin olla kunnossa. Aamusta lähdin suunnistamaan keskustaan etsimään aamupalaa ja löysin nasi gorengia, bumbu vasakmeraa ja tuluria<3 ja sokerikahvia.. ;) aamupalan voimin suuntasin parturikadun läpi hotellin ohi joenrantaan. Ekaks menin katuja pitkin kurkaten matkalla pari poikittaista laituria. Siitä jatkoin jokea myöten jokikaupunkiin - talot on rakennettu veden ylle ja lankkulaiturit toimii katuina. Moottoripyörät ja "pyörämyyjät" ajeli siellä kuten keskustassakin, miehet istuskeli kojuillsa, naiset kuivatteli riisiä ja kanniskeli lapsiaan. No laituritie muuttui perällä tosi huteraks ja kadut loppui (sain tosi ihania kuvia mangrovemetsästä ja joessa kasvavista feikki(?)banaaneista) niin käännyin takas ja aloin ettii reittiä takas maalle.

Paikallisia tuntui hirveesti naurattavan mun läsnäolo, pikkulapset jäi tuijottamaan:) Varmaa oli, että viiden metrin välein kuului ainakin yks "Hello mister", "Hello miss", "Selamat pagi", "How you do", "Chantik!",tv. Kaikki kuitenkin hymyili ja nyökkäili, ja itteeki alko naurattaa, kun selän takana rämähti naurunrevakat - eivät ne pahalla. Kai :D Sokkelikon loppumetreillä oli pari koulua - vaahtosammuttimilla oli välitunti menossa ja söivät koulupuvuissa "jäämehumurskaa" tai jotakin muuta herkkua. Eniten itseä nauratti seuraava kapistus: Suomessa on ruokakaupoissa lasten laitteita, jotka on tyyliin autoja, dinosauruksia tai eläimiä, jotka liikkuu ylös alas. No jokukaupungissa oli semmonen pyöränjatke, jossa oli neljä pikkulasten työnnettäviä rekkoja. Pikkulapset pääs niihin kyytiin ja kun mies polki laitetta, niin autotkin nousi ylösalas :P [pakko lisätä, näin myöhemmin vielä reissussa tämmösen laitteen iltasella, oli meinaan mageet jouluvalot niin, että kapistuksen varmasti näki kilometrin päähän!].

Viimemetreillä ennen maata oli isompien koulu, jossa toisen kerroksen oppilaat meni sekaisin. Alko kuuluu hirvee kiljunta kun kävelin ohi, pienet juoksivat ikkunoille ja parvelle huutelee "Hello", "How you do".. Ihania. Ehkä en ookaan niin älyttömän anti-muksu-ihminen ku luulin..

Laskeskelin, että oon tässä kävelly 3,5h auringonpaisteessa ja hiki on sen mukainen! Nyt oon tässä hotellia vastapäätä olevassa kojussa, siunatussa varjossa, limulla. Seuraan liittyi just vanhempi mies, joka ehkä osaa englantia. Tai no, sanoi mulle äsken hello. Kaikkia on muuten ihmetyttäny tosi paljon Suomi-postikortit: viittomisesta oon päätelly heidän tarkoittavan "Kylmää?".

*sanakirja: kuuma, kylmä, hyvä (maukas), vaalea, ja