Jakartan lentokenttä

6.10. klo20 local time. Jakartan lentokenttä

Vihdoinkin Jakartalla! Laukku oli kuin olikin tullut paikalle, dääm. Departure hallissa suuntasin suoraan Penjualan ticket tiskille ostamaan lentoja Jakarta - Palangkaraya - Jakarta. Olin netistä kattonu, että halvin mp olis 1,4milj, enkä tietnkään odottanu näin lyhyellä varotusajalla saavani niin halpoja hintoja. Loppusumma olikin vajaat 2milj, koska mun stay Borneolla on >14vrk ja hintaan lisättiin polttoaine ja laukkulisä. Yritin vähän selvitellä, että onko tässä kusetusta vai ei, mutta puhti loppui 2vrk matkustamisen päätteeks aika äkkiä. Ukotettiin tai ei, onpahan nyt lennot huomiselle.

Lento lähtee aamulla 8.50 ja paikalla pitäisi olla tuntia ennen. Ajattelinpa, että säästän ylihintaisen taksin hinnan Jakartaan, ja alle 12h päästä takas, sekä hotellin hinnan (just nyt ei mitään mielenkiintoa lähteä tinkimään koiranhönkäilmassa hintoja alas), niin pyörin täällä departure hallissa kunnes kiskat menee kiinni ja sitten vonkaan pääsyn lähtöaulaan. Jos sitä sais taas pari tuntia nukuttua.

Vaihtoaika oli Istanbulissa näin jälkikäteen yllättävän leppoinen. 10tunnin lento taas hajotti - enkös saanut 4hengen keskirivistä "halailupaikan". Viereen sattui kumminki matkaseuraks mukava aussi, ja yhtiön feataamat Ice Age 2 ja 3 viihdytti. Saavuttiin Singaporeen aikataulussa (siellä semmonen 40minuutin oikein tervetullut jalottelutauko), ja Singapore-JKT pätkän piti kestää vaan 1h25min, mutta venyi ainakin tunnilla. Kun alettiin lähestyä Jakartaa, laskeutumisaluetta peitti mielettömät pilvikerrokset. Edes leijonakuninkaan aurinkokohtaukset ei vedä vertoja! Aurinko oli laskemassa ja jokapuolella kohos korkeita pilivmuodostelmia eri tasoissa ja kaikissa eri väreissä, nimim. oonpas nähny vihreen pilven! Laskeutumista loppupeleissä hidasti lentokentän yllä riehunu ukkosmyrsky. Päästi maihin, mutta vielä pitää sanoa, että vaikka rakastankin lentämistä, niin puristin penkkiä rystyset valkoisina, kun laskeutuessa koneenmitan päässä valtava violetti salama iski maahan.

Lukuunottamatta pientä vitutusta siitä, etten tiedä, kusettiko huivikunnan sisar mua lipussa, ja että saan viettää jälleen yön jossain muualla kuin sängyntapasessa, niin fiilis on lois-ta-va! Hiukan hihitytti, kun immigration tiskillä 2nuorta virkailijaa tenttas, mitä aion tehdä täällä, mitä opiskelen, aionko tehdä opiskeluun liittyviä harjoitteluja täällä - eeeeen!

Ihmiset on ystävällisiä, avuliaita, ja kaikki on siistiä. Tämän kirjoitettuani viereen istahti pari työntekijää, tulivat muuten vaan juttelee ja jäivät tohon seuraks. Lepposia tyyppejä. Opin, että nama ku, on nimeni on, ja trimakasi on kiitos. Ja samantien tuli saksalaisen neuvot käyttöön: kirjoitan päiväkirjaa kihlatulleni, jonka kanssa menen ensi kesänä naimisiin. Voisin mennä palloilee tonne halliin, katsoo mitä sieltä löytyy...

Oih, pelastus pieneen reissuväsymykseen: musta jääkahvi juoksevalla siirapilla, mums! Täältä löytyi yhdestä aeroportin kiinalaisesta netti, mutta rafla jo kiinni: etsintä jatkuu. Saa nähdä monelta päästävät turvatarkastuksesta läpi "toiselle puolelle", itelle vaan riittäis päästä rinkasta eroon, että sais vaipua nukkumaan käsilaukku tyynynä.

Intiaan verrattuna on paljon luontevampi olla. Tai lieneekö johtuvan siitä, että on siihen reissuun verrattuna vähemmän hiuksia nnäkyvillä ja enemmän olkapäitä ja, IIK, pohkeita peitettynä. Mut tosiaan, ihmiset on tosi hymyileväisiä ja ottavat kontaktia - tosin englanninkielen taitoa ei löydy, mutta eivät jää monttu auki toljottamaan ja keräänny laumaks ympärille.

Nauratti tossa, kun yks virkailija si tosiaan kysyi löytyykö poikaystävää. Sanoin, et juu löytyyhän se. Se heitti takas niin söötillä paikallisflirtillä, että "And when you go home you make luuuuurve". - "Noo, not yet, we get married next summer" - ja linja muuttui tosi mukavaks, asialliseks, samantien kun tuli mies kuvioihin. Nyt se on virallisesti tsekattu miten täällä saa helposti respectii. Heheh, vielä ero Intiaan. Siellä tuntui, että lentokenttä vartijoilla ja -poliiseilla on laitoksen kokoinen ego ja sitäkin k-mäisempi asenne - täällä nää moikkaa ja hymyilee ja auttaa ja juttelee ja on mukavia! Ja lattiat loistaa puhtauttaan, creepy...

*kirjottelin päiväkirjaan sanakirjaa omaan käyttöön, ja olen siis kirjoittanut ylös, miten lausuisin kuulemani, enkä miten se oikeasti kirjoitetaan..tästä syystä en yksinkertaisesti kehtaa kirjoittaa vongerruksiani tänne, mutta pistelen pientä listaa uusista opituista sanoista. tässä kohtaa päiväkirjassa on esimerkiksi: kiitos, huomenta, päivää, iltaa, olla suunnitelmissa, kukaan ei näe, menen jonnekin, kala, keitto, anteeksi, backpacker kadun nimi (Jacksa Street), 1kuukausi, 4viikkoa, sormet, vesiputous, paljonko maksaa, liikaa, häntäkeitto, "anna halvemmalla"... Lisäksi vapaasti piirretty kartta skandinaviasta, jossa suomi on tottakai venäjää ja ruotsia isompi. Oheinen kieli+kulttuurihetki opittu lentokenttävartijalta.