pe 5.2.2010 klo13 lentokentällä
Ja niinhän siinä kävi, että taas tuli matkalle lähtö. Syksyllä haaveilin täyttä häkää Kolumbiasta, mutta vuosi tuntui liian pitkältä ajalta, ja häämöttävä talvi sitäkin masentavammalta, että pakkohan sitä oli jotain keksiä keväälle. Siitä se ajatus sitten lähti.
Viikon pälyilin supersaveriltä halpoja lentoja ja yhtenä iltana eteen pälkähti The Tarjous. Olin 'muuten vaan' kattellu eri kaupunkien hintoja, mutta Jakartalta tuli tulokseksi 555,55 menopaluu! Niin houkutteleva luku, ETTÄ!! Seuraavan kuukauden ahdistelin pomoa, kunnes vihdoin sain luvan olla palkattomalla kuukauden - eikun lentoja varaamaan.
Lähdön odottelu oli loppupeleissä yllättävän kivutonta. Reippaasti duunia (ja koulua, joku vois lisätä..),muutto, UV, kissanristiäiset ja sitä useampi syy kuluttaa Paltsun ja Cornerin penkkejä.
Uuden vuoden jälkeen (Teemun vinkistä) otin yhteyttä WWF:ään ja nimenomaan Kiianmaahan, "The Borneo Experttiin". Olin muuttanu ja muokannu Indonesian matkasuunnitelmaa (Bali-Sumatra-Bali-Sumatra-Bali jne.) varmaan kymmenneen kertaan. Sain Sampsalta Indonesia päädyn yhteystiedot ja matkasuunnitelma lyötiin lukkoon - meitsi NIIIIIIN lähtee Borneolle!
Tällä hetkellä on tiedossa, että pitäis lentää Jakartalta Palangkarayalle (koitapa sanoo toi 4kertaa tosi nopeesti, ugh!), mut siitä eteenpäin ei oo vielä tietoa. En vielä tiedä varmaks, mitä WWF on keksiny mun pään menoks, mutta pikkulinnut on lipsauttanu jotain "jungle lodgesta", Heart of Borneo -projektin tukikohta in the middle of nowhere, grrr... Lisäks sain Tahvanaiselta yhteystiedot suotutkijakaveriin, jolta sain yhteystiedot orankipariskuntaan, Simon & Helen. Eli jospa sitä pääsis paijailee orankivauvoja, niin oispa sekin biologihaave toteutettuna.
Valmisteluista sen verran, että kävin hakee lavantautirokotteen YTHS:ltä 2vk sitten, ja lisäks uusin polion, joka ois pitäny hakee jo pari vuotta sitten, hups.. Sain myös Heliopar-kuurin ja antibioottisatsin "kuumeiseen ripuliin", kop kop. Ostin kyseisellä apteekkireissulla puodin tyhjäksi unohtaen tottakai käsidesin ja laastarit.
Matkalukemiseks varattuna aina luotettava LotRi, ja uutena tulokkaana Chen päiväkirjat på engelska. Niin ja äsken lähti keskustan Sokokselta mukaan muutama pokkari ja sukodu lisää "kun sai halvalla".
Tiistaina oli viimeinen työvuoro ja työporukan megalomaniset läksiäiset. No oli meitä kaks. Mutta kun väki vähenee, bileet paranee - eiksje? Keskiviikkona 8h sadistiikkaa ja sen jälkeen hammasta purren pakkaamista. Muutaman kerran kirosin, miten ihmeessä oonkaan voinu hypettää ja nauttia pakkaamisesta (Luoja, oon aiempina kertoina tehny matkatavaralistan jo 2kk etukäteen!), mutta sainpahan senkin hoidettua. Mukana ainakin passi, pikinit, hammasharja, FOREX-rahaa ja uudet ihanat Merrelin sandaalit. Rinkan säädöt on päin vittuja, mut en tietenkää jaksanu sitä alkaa selvittelee Joensuusta-lähdön iltana.
Keskiviikko ilta meni hyvässä seurassa Paltsussa ja Cornerissa. Pilkkijät pääsi paikalle, samoin Juulin seksikäs safarihattu ja Jannen musta-kommari-juutalainen-valkoinen mies-Ebola-sarvikuono-Afrikan tähti. Seuraavana aamuna ei muuta ku pienessä horkassa tarkistamaan, että kaikki on mukana. Kämppä ny tottakai jäi sotkuseks tupareiden jäljiltä, mut kerrankos sitä. Sitten vielä pikaeväät Tiedepuistolla, ja eikus rautatieasemalle.
Junamatka on sitten asia erikseen. Saavun asemalle 5min ennen lähtöä, tomaatti ei myy lippua, hirveellä kiireellä respalle, mistä selviää, että ensimmäinen pätkä Kiteelle kuljetaan bussilla. Eipä siinä mitään, bussissa on hyvä meininki, asiakkaat rentoja, konnari naureskelee, että myöhästytään ainakin tunnilla. Bussi lähtee liikkeelle eikä mee kilometriakaan, kun se hyytyy. Eipä siinäkään vielä mitään, ku uutta bussia kehiin, päästään Kiteelle ja pikajuna lähtee puksuttamaan kohti Helsinkiä. Meen ravintolavaunuun teelle ja istun ainoolle vapaalle paikalle - vieressä bussin ihanan naureskeleva rouvaporukka! Seuraan liittyy mielenkiintoinen maailmaparantaja (jos ootte kattonu brittien "The Officea", niin se pomo, mutta kyseinen on ottanu aamulla liikaa kuppia ja/tai unohtanu aamulla jonkinvärisen pillerin, niin ettei jutuissa oo päätä eikä häntää!). Mies tarjoaa meille viihdykettä sillä miten, no anteeks, tää on hirveesti sanottu, mutta sillä miten raukka on. 30-v kylähullu. You have to see it to believe it. Mutta muu seuraa kompensoi. Käy ilmi, että yksi naisista on todellinen MIKROVILLUS jonkun vuoden takaa, eli loistava seura on taattua. Mahtava reissu :)
Helsingissä Eeki ja Marianna on vastassa ja ensitöikseni suuntaan Intersportin loppuunmyyntiin ostamaan halvat tennarit ja kuivat sukat - Feelmaxeissa olikin useampi reikä, ja ulkona räntäsade. You get the picture. Seuraavaksi tapahtuikin jo illan toinen Mikrovillus ihme - ollaan just menossa Iguanaan, kun vastaan tulee Papa-J! Olut tai pari vierähtää kuulumisten vaihdossa ja hyvästien jätössä, siitä Helsinki-ahdistuksissa Kampilta metrolla "Itikseen" Maijan luo. Leppoisa ilta roséen ja Southparkin kanssa - just like the old times<3 siskoa näkee aivan liian harvoin.
Aamulla kuukauden viimeinen lämmin suihku kuukauteen. Itiksestä HKI-Vantaalle ja täällä sitä ollaan . Ihan ekaks oli pakko pistää Auroralle pitkää puhelua "kun on tylsää". Tällä hetkellä ainoo asia, minkä tajusin jääneen tekemättä oli päivittää facebook status :D Olin jo pitkään suunnitellu - jo ennen Juhon ja Heikin Kerubi-viestiä - että pistän sivuille linkiks Lord Estin "Sä teet", kehkeh.. Ehkä asian ehtii vielä korjata.
Tähän mennessä oon viihdyttäny itteeni tuliaisostoksilla. R:ltä löytyi postikortteja talvimaisemista, Stockan kaupasta muumikeksejä ja muumikaupasta englanniksi "Stories from Moominvalley". Huoh, ton viimeisen kaupan ois voinu ostaa tyhjäks - taidanpa itseasiassa vielä portille mennessä napata mmukaan pari vastustamatona postikorttia. Me love. Ja vois näihin sanoihin siirtyä rakennuksen toiseen päähän: lentoon 40min ja välissä passintarkastuskin. Ulkona tulee lunta. Hei hei harmaa!
Ja portilla. Lähtöön 25min eikä boarding käynnissä - en valita. Huomasin muuten jännän jutun: Stockan "marketissa" tax-free puolella Pentinkin pienet porot maksaa <10e. Pentikin liikkeessä taas, 20m päässä "Stockasta" sama poro on 19e!! Ja nyt kuuluukin "proceed to gate" ja kaikki ryntää jonottamaan. Itellä ei just nyt oo suuremaa kiirettä sumaan. Damn, 6h Istanbulissa. Saan ehkä tunnin kulutettua siihen, että järjestän jatkolipun Singaporeen. Ehkä voisin syödä kebabia 5h? Toivon salaa, että rinkka jäis tälläkin kertaa matkan varrelle. Siellä on niin paljon tavaraa mitä ilman pärjäisin just nyt (tosin en viikon päästä), niin tuntuu helpolta liikkua pelkästään käsilaukun kanssa. Fingers crossed, eh?
Boardin kutsut on huijausta. Kuulutettiin Last call, niin mäkin lähdin portille. No eikös ne kaikki ihmiset ollu tunnelissa odottamassa vielä seuraavan vartin pääsyä kotiin, ja minäkin sardiinina purkissa.
klo1945 Istanbul
Istanbulissa vihdoinkin. Lento kesti vajaat 3h ja matka sujui sudokujen parissa. Safkaks oli marinoituja vihanneksia juuston keran, jauhelihaa, broileria, riisiä, suklaakakkua. Suklaakakku tosin lähti kenttäevääksi, salamatkustajana käsilaukun pohjalla..
Kävi jälleen kerran uskomaton"biologijuttu". Reissun alussa satuin ohimennen kuuntelee takapenkin keskustelua - trust me, en salakuunnellu vaan juttua tuli kuin kaiuttimesta korvan juureen - niin eikös sieltä kuulu "Yeah, I study biology in the University of Helsinki"! Haha, vähän ois hauska törmätä tyttöön BiTalla.
Koneesta päästyä transittiin hakee jatkolennolle lippua. Ihmisiä oli 3*10metriä kiemuraa jonossa, eikä jono liikkunu mihinkään ekan 10min aikana. Taakse sattui pahimman luokan kauluspaita vaimonsa kanssa marisemaan. Jaksoin kuunnella 7min kovaäänistä juppia aiheesta: "maa, jossa mikään ei toimi",kunnes käännähdin taaksepäin ja tokaisin iloisesti: "Hirveen negatiivista, täähän on ihan huippua, kun ei teilläkään näy olevan kiire minnekään, pääsetpähän sanoo et oot käyny Turkissa". Eikä ärrimurri sanonu enää jonotuksen aikana mitään varsinkaan kun vaimo tokaisi olevansa samaa mieltä. Ok, tiedän et olin tungetteleva ja tekopirtee, mutta ärsytti 30-vuotiaan pikkulapsen marina :D
Ainii sen verran vielä lennosta. Kun saatiin safka, niin kysyivät tottakai samalla mitä juodaan. Ni enkös ajatellu, et vois korkata reissun vodka-appelsiinimehulla. No lentoemo puhui aika huonoa englantia ja kun esitin tilauksen, niin kuului vaan "Sorry Madame - - ". Loppuosaa en saanu selville, mut päättelin, et vodka on loppu tai sitten sitä ei tarjoilla tähän aikaan. Sain tuoremehun ja jatkoin sudokua, kun kuului "Excuse Mme, here your vodka" ja antoi mokoma täyden lasillisen sitä :D no pitihän sitä pyytää vielä lisää appelsiinimehua - loppumatka meni vähintäänkin kivasti.
Mutta nyt tosiaan Istanbulin kentällä. Vähän kutkuttaa Istanbul sight-seeing, joka on ilmainen kaikille transit-asiakkaille provided by Turkish Airlines. Jos ymmärsin transitin Fabioa oikein, seuraava lähtö on 21. Jos lento lähtee 23.30, niin kai mä kerkeen takas? Ja UGH, piipahdin mukavimman näköiseen istuskelupaikkaan limulle ja vedelle - 6e, tottakai? Kunnon suomalaisena menin tiskille tilaa juomaa, kunnes the emäntä ohjas pöytään. Eläköön muun Euroopan kahvilakulttuuri. Maijalle täytynee muuten ostaa tuliaisiks Turkish delightseja...
Sightseeing ei valitettavasti skulannu. Lähdöt siis 9am ja 12am, ja kestää 6h! Eli valitettavasti joudun passaa. Kävi jo hetken mielessä, jos lähtisin omin nokkineni keskustassa, mutta koska en tiedä mitään mestoja ja kentällä pitäis muutenkin olla hyvissä ajoin takas, niin jää tällä kertaa väliin.
Löysin vapaan pöydän hyvin täydestä kahvila-alueesta. Etäällä siintää kuvia erilaisista kebabeista ja vastaavanlaisista, mutta ei oo ees nälkä. Naapuripöydässä kaks ylivilkasta mukulaa. Voi vitsi tästä reissusta sais niin paljon enemmän irti jos tykkäis miniatyyri-ihmisistä, noista ----n duracel pupuista, jotka just heitti mua Spiderman-lelulla.
Mitä tapahtuu?? Istuskelin pöydässä, tein sudokuja ja istumapaikkojen puutteessa pöytään istahti n.55v mies. Jätkä naureskeli, miten olut maksaa 9e, ja alettiin smalltalkkaamaan. Kävi ilmi, että tyyppi, Ulrich, on saksalainen geologi, menossa työurakalle Sudaniin - 2vuotta jäljellä, 2 takana. Höpötellään niitä näitä ja selviää, että jätkä on asunu 2vuotta Kalimantanilla! Antoi paljon hyviä vinkkejä ruuasta, kaupungeista, käyttäytymisnormeista.. Yleensäkin vinkkejä siitä miten tulla paikallisten kanssa toimeen. No tämmöset vinkit tarttui Kalimantania varten mukaan, vaikka olivatkin jo melkolailla itelle tiedossa ennen reissua:
-Aina vähintään t-paita (ei toppia, eikä missään nimessä bikiniä)
-Jalatkin pysyy aina peitettynä, vaikka ois miten hiostavaa (dääm, täytynee hommata rusketus si joltai turistibiitsiltä)
-Olen vastedes naimisissa
-Olen vastedes kristitty
-Pidän edes vähän huivia niin, että naiset tykkää musta.
Vaihdettiin vielä maili ja fb-tiedot, jätkän poika on meinaan suomalainen! Vielä hetki ja sitten koneeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti