Mars matkaan

10.2.

Taas aamupalalla kahvileipäpaikassa ja koko korttelin miesklaani on tullu tsiigaa miltä suomenkieli näyttää kirjotettuna. Dictionary kyl helpottaa kommunikaatiota melkosesti! Unirytmi friikkailee vieläkin, eikä helpotusta taida olla tiedossa: bussiin uujeah. Päivän projektiks vois ottaa vaihteeks telecomin ja fotokierroksen. "Mao" tarkottaa nyt jotain tosi merkittävää, kun jätkät hokee?

Kahvihetken jälkeen jäin kattoo mitä naiset joi* - edellisellä kiskalla oli jo piipahtanu sama mummo, joka sekotteli erilaisia cocktaileja tädeille. Jäin istuskelee nurkkapaikkaan, joka on erityisesti naisten suosima aamupalamesta ja täti alka sekottelee eri lantrinkeja - muut naiset viittoili mulle et siitä tulee vahvaksi. Ekan hörpyn jälkeen oli selvää, että viinaksiahan ne! Juoma näytti isolta kupilta vihreetä baileysiä, mutta maistui sekotukselta fisua, salmaria ja kitkeriä/katkeria yrttejä. Eka kuppi oli isompi ja toinen oli persikan väristä kirkasta ja makeeta, mitälie kukkaisnestettä. Puodin pitäjä, vanhempi rouva, vaati saada tarjota ton hörpyn mulle. *minum=juoda. [editorin lisä: juomahan oli jamua, ja vaikka loppureissun juomasta kysyessäni kaikki vakuutti, ettei se sisällä alkoholia, niin vikan viikon opiskelijanuoret ties kertoa, et nimenomaan P-rayan alueella siihen saatetaan lisätä vähän..rohkaisevaa.]

Rohdoksen virkistämänä lähdinki palloilee pitkin katuja ja jossain vaiheessa mut pysäytti +80v mummo. Mummo halus kuvan (lue:kuvia!) meistä ja sitten lähetti ilm. sukulaispoikansa seteli kourassa saattaa mua digital shoppiin, että mummo sais itelleen ne kuvat. Mummon mukaan tarttui myös pari postikkorttia Suomesta, mut suotakoon iälle anteeks.

Sain itteni kartalle ja vastaan osui lähettiliike. Kyselin heiltä postikortteja tai karttoja - no ei, mutta Mega Top Centerin kirjakaupassa "Toko buku Karisma"ssa niitä on. A, B tai C taksilla sinne ja mukaan tarttui kartta, jonka alueelle mahtuu P-raya, P-bun, Kamui ja Tanjung Puting.

Lähdin tallailee eteenpäin. Olin ylittämässä tietä ja viimesellä askeleella, kun oisin päässy jalkakäytävälle, vanha patu surautti pyörällä mun päälle. Se siitä vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Oma vika kai kun en viimekolkytsenttisellä kattonu oikeelle :D No eipä muuta ku telecomiin leikkii netillä (yläkerran metsämies oli fb:ssa ja moneen kertaan kysyny mun numeroa, antanu vaimonsa mailin, kyselly missä meen kun en oo hotellilla). Telecomilta hotlalle ja suihkun kautta pakkaukset valmiiks. Nyt vaan täytyy enää soittaa travel agencyyn, että tulevat hakemaan, ja ehkä käydä syömässä ja hakemassa hedelmiä marketilta. Ja rapukeksejä. Ehdottomasti rapukeksejä.

Respan täti tuli höpöttelee, kysyi, onko lippu jo varattu. Sanoin et ei, soittelen travel agenciin kohta, tietävät tulla hakemaan. no täti päästi kauhun parahduksen - "Mitä, ei lippua!!??!" - niin soitin agenciin ja siellä puhuttin - oh my - ENGLANTIA!<3 Jos kommunikaatiomme pelas oikein, niin tänään auto hakee mut 4pm ja bussi lähtee 5pm. Apua, jos laskin oikein, bussin on Pangkalanbunissa klo3! Jos siitä nappaisin kyydin Kamuihin ja sieltä löytyis aamulla hotelli, niin pääsisin kai aikaisin aamusta Tanjun Putingiin? Shiit, oisko sittenkin pitäny mennä klo21 bussilla? Toisaalta haluun äkkiä tien päälle. Viitoin tädille, että tuun takas 21. tai 22. päivä riippuen bussista.

Heti tuli perään puhelia, että lähtö onkin tänään illalla 2100 ja jätkä hakee mut klo20. Ehkä. "Nine in morning, my car not ready" -"Nine in evening, today?" -"Yeah, mm-hmm" :D Eli joko se hakee mut tänää klo20 tai sitten aamulla, ehkä. Mutta nyt pitäis keksiä tekemistä 8tunniks, fuuuk.

Ja taas tuli puhelu, lähtö tänään neljän bussilla, jätkä hakee mut 1530. Tätä voi juhlia vaan hyvällä ruualla, eli riisiä, paistettuja pikkukaloja (ikan sluang), spicy noodeleita, pinaattia (?) ja papuja, so good<3 Maistoin myös pientä vihreetä kookosnyyttiä: ulkopinnalla kookosrouhetta, pallo vihreetä gelatiinimaista juttua ja sisällä sokerilientä. Marketilta tarttui mukaan nippu pikkubanaaneja ja euron duriani. Kun käppäilin markkina-alueen katettuja polkuja pitkin, "kylä-hullu" bongas mut ja lähettiin sen kanssa jälkkärille: hedelmiä, säilöttyjä sokerihedelmiä, jäätä ja maitoa(?). Tosi makeeta, enkä jaksanu ku pari lusikallista vaikka syötävää ois ollu litran verran. Silä välin kylähullu herätti hälyä muiden asiakkaiden keskuudessa (väitti olevansa Obama), niin totesin parhaaks maksaa jälkkärin 40snt, ja livetä hotlalle. Olinkin onnistunu kulkee melko pitkälle ja kesti hetken löytää reitti takas.

Hotlalla maistelin duriania (haju puskee liiaks läpi, et voisin vilpittömästi sanoo hyvänmakuseks) ja otin yhden siemenen talteen. Pitää keksiä joku keino salakuljettaa se Suomeen. Yks hotlan työntekijöistä ihastui ikihyväks, kun luovutin durianin sille (pystyin syömään vajaan kymmenesosan).