Bussi Palangkaraya-Pangkalanbun

11.2. klo7

Jäi kesken toi edellinen kirjottelu. Bussiasia meni loppupeleissä niin, että 1.bussi vei klo16 2.bussille, joka lähti liikkeelle klo17. Niille, jotka joskus tarvitsevat infoja, niin en tiedä agencyn nimeä, mutta "pomo" oli nimeltään Romi puh. 08125144141, järjestää myös toureja ym aktiviteettaja P-rayalla.

Tunnin matkustelun jälkeen bussi hajos, sitä korjattiin puolisen tuntia ja matka pääsi jatkumaan. Pysähdyttiin klo23 aikoihin iltapalalle (paikallinen savukala rökittää mennen tullen suomalaisen version!) ja sitten eiku takas bussiin "nukkumaan". Sain pari kertaa nähtyä uniakin, vaikka bussin kaiutin huusi korvan juuressa - penkin selkäosan sai kaadettua vaakatasoon, bussissa oli ehkä 5muuta tyyppiä, ja matkakumppanina viereisellä penkillä oli riisipussi. Aamu neljältä mua tultiin herättelee, "ai ollaaks taas pysähdytty" (agencin jätkä vakuutti, että bussi ois perillä vasta aamu8). Niinhän se sitten meni, että oltiin perillä Pangkalanbunissa :D Seuralaiset kauhisteli, ettei mulla oo huonetta - ite olin vaan ajatellu hengailla pari tuntia ulkosalla ja kaupungin heräillessä ottaa taksin Kumaihin. Seurueen ainut toinen nainen, nuori muslimityttö Umy, tarjos kyydin Kumaihin - samalla toinen matkustajista soitti kaverilleen, joka pyörittää agenciä, niin loppupeleissä saavuin tänne agencin pomon ja vaimon kotiin. Tehtiin just diili Tanjung Putingiin ja lähtö on parin tunnin päästä. Teetä hörppiessä iski sadekuuro, niin lämmintä ja kaunista. No olin maksamassa reissua, kun selvis, että Kumaissa ei oo ATM:mää niin eiku skoban kyydissä takas P-buniin nostaa käässii (3päivää, all-inclusive, 3milj. Tyyris, mutta varmasti hintansa väärti, mä haluun metsään!! mut 2lle hengelle hinta 3,2milj, ni seuraavan kerran nappaan pahamaineisen kihlattuni mukaan taloussyistä).

Nyt isäntäväki on hoitamassa asioita, ostaa ruuat reissuun, käy poliisiasemalla, varaa veneen ja miehistö jne. Mukamas tulin vähän lyhyellä varotusajalla - 4h - mitenni!? Takaisinpäin tullessa vietä varmaan pari päivää Kumaissa, moikkaan Umyn perhettä ja isää (rehtorina lähikoulussa). Siitä sitten beachille. Nyt istuskelen isäntäväen olkkarissa - keskellä olkkaria antiikkituolien vieressä kaks moottoripyörää, tottakai? - juon teetä ja syön "local breakfast cakea" eli sokeroimatonta munkkia :D vielä lämpimiä.. Vois elämässä hulluminkin mennä?