Miksi lähteä reissuun ynnä muuta pientä säätöä

Olihan tämä blogin alotus sen verran koukuttavaa, että on pakko kirjottaa vähän lisää! :D tunne on ehkä verrattavissa siihen, että löytää uuden uhrin, jolle selittää reissun hienouksia.. Voisin tähän väliin kertoa vähän reissuun liittyviä taustatietoja itsestäni. Olen siis 21-vuotias biologian opiskelija. Kun olin pieni, muutimme perheeni kanssa Ranskaan vanhempien töiden vuoksi. Kun olin..3,5? 4? mut heitettiin ranskalaiseen leikki-/esikouluun oheisella sanastolla varustettuna: "toilet,pispis". Kiitti mutsi ja faija.. :D Siitä jokunen vuosi eteenpäin tekivät mokomat saman tempun Englannissa uudestaan, paitsi että sanasto oli laajentunut: "nou, tänkjuu, toilet-pispis". Meinasivat vielä koittaa kolmatta kertaa Kiinan mailla, mutta taisi kohtalo puuttua peliin :P Ehkä täten on suotavaa sanoa, että jännitystä täristessään ("Taas se tyttö lähtee") vanhemmat voivat syyttää vain itseään :D Olemme lapsuuteni vuosina kierrelleet maita ja mantuja, ja ehkä siitä on muodostunut arvostus ja vetovoima maailman muita kulttuureita ja luontoa kohtaan. Täysi-ikäisyyden vuosina olen tehnyt pari reissua Kaakkois-Aasiaan.

Olen aina pitänyt itsestäänselvänä vaihtovuotta yliopiston aikana, mutta idea lymyili elämäntilanteen vuoksi jossain tuolla harmaan aineksen uumenissa pari vuotta. Viime keväänä havahduin tyhjään tunteeseen (suoraan sanottuna tuntui, kuin että elämästä ois kadonnu suunta!) ja kesti useamman viikon keksiä mistä se johtui. Säpsähdin siihen, että kolmas yliopistovuoteni oli vihdoin käsillä, eikä minulla ollut uutta reissua vielä suunnitteilla! Elämäntilanne antoi myöten ja uuden reissun suunnittelu käynnistyi :)

Biologian opiskelijana itseä on kiehtonut yhä enenevissä määrin evoluutio, ihmisen ja luonnon vuorovaikutus, ihminen lajina, eläinekologia ja sademetsäekologia. Tuntui siis loogiselta suunnata vaihtovuosi alueelle, missä luonto on täysin erilaista kuin Suomessa (olen huono biologi. jos on kylmä, en löydä luonnosta mitään jännää..). Indonesia oli pitkään kutkutellut aivonystyröitä, olin jopa hommanut Balin Lonely Planetin! Eräs tuttava tuli kuitenkin kriittisellä hetkellä takas reppureissultaan Etelä-Amerikasta, näytti kuvia ja kertoi reissutarinoita. Vaikka olinkin pitkään kuvitellut, etten (vielä) ole valmis lattareihin, olin myyty. Eikun vaihto-ohjelmaa metsästämään.

Maakohtaiset tietoni Etelä-Amerikan valtioista olivat suunnilleen tämänlaisia: Kolumbiassa on huumeita, Venezuelassa kapinallisia, Argentiinassa pihviä, Chilessä viiniä ja kylmä aavikko. E.m. kaveri oli kuitenkin kehunut Kolumbiaa oman reissunsa mielyttävimmäksi maaksi (ja ei, ei ole huumekuriiri, juoppo, bilehirmu, parittaja, kapinallinen, palkkamurhaaja tm) niin pidin maan pitkään listalla. Miljoonia tsiljoonia ja triljoonia vaihto-ohjelmia selatessani "mä haluun tonne"-fiilikset ei kuitenkaan ponnahtaneet esille kovinkaan useasti. Hitaasti allekirjoittanutta alkoi ottaa päähän kalliit hinnat ja huonot vastineet. Joissain ohjelmissa kuukauden asumiskuluihin oli varattu 700e 2hengen huoneesta - lisäksi pitäisi ostaa 100e/kk maksava vakuutus, joka korvaisi paljon vähemmän, kuin Pohjolan vakuutus?! Lähinnä alkoi kiukuttaa. Yliopistolla ei lisäksi ollut kahdenvälisiä vaihtoja huudeille. Ja moneen semi-potentiaaliseen vaihtokohteeseen vaadittiin 4vuoden espanjan opiskelua (toisaalta ymmärrettävää?). Alkoi kiukuttaa todella paljon - varsinkin, kun vaihto-ohjelmia Kolumbiaan ei ollut, ja maat joihin niitä oli, olivat kylmiä! Jos lähden vaihtoon, valitsen sen ehdottomasti uuden kulttuurin ja Lämpimän Ilmaston perusteella. Kiukkupiste.

Vaihto-ohjelmia selaillessani top3 maina vuorotteli Argentiina, Chile ja Costa Rica. Sitten suutuin, totesin että hoidan vaihdon vaikka itse - oli se sitten miten vaivaista hyvänsä - ja top3:een jäi Honduras, Colombia ja Yucatan. Lähtisin reissuun free moverina.

Sitten alkoi ensimmäinen hermoja raastava osio. Pitäisi löytää yliopisto, joka on mielenkiintoisella (ja turvallisella?) alueella, opettaa oman alueen biologiaa, ei maksa miljoonia (eli on nacíonal?) ja suostuu ottamaan minut opiskelemaan :D Yliopistojen sivuista 98% oli espanjaksi. Ne missä on englantia ovat todennäköisesti kalliita yksityisyliopistoja tai englanti-info ei ole oleellista. Honduras alkoi kiinnostaa yhä enemmän, olin jopa löytäny Facebookin kautta biologian jatko-opiskelijan, joka tarjoutui selvittämään minulle paikan päältä admisiones-toimistolta, mitä mun tulisi tehdä, jotta pääsisin opiskelemaan - kunnes maailma romahti miljoonannen kerran. Kirjoitan kandin ensi kesänä. Siitä eteenpäin olen ainakin Hondurasin oppijärjestelmän mukaan posgrado, eli jatko-opiskelija. UNAH (Hondurasin YO) ei tarjoa biologian opintoja kandivaiheen jälkeen. Shit. Löysin Bogotasta (Colombia) UNALin, joka tarjoaa suhteellisen kiinnostavia biologian opintoja jatko-opiskelijalle. Kunnes reissaajakaverini huomautti, että Bogota on vuorilla - siellä on kylmä. SHIT!! Tällä hetkellä potentiaalisimmat yliopistot on Colombian Cali-kaupungissa "Universidad del Valle" (etnobiologiaa+trooppisen alueen eläinekologia<3) sekä Jukatanin yliopisto "UADY".

Aloitin viikko sitten espanjan opiskelun ja tämänhetkisenä projektina on kääntää suomeksi yliopistojen nettisivuilta selostukset siitä, mitä vaativat sisäänpääsyyn, sekä sanella espanjalainen s-posti yliopistojen admisiones-toimistoille ja biologian laitoksille. Olen lähettäny n.60 s-postia eri yliopistoille (muchos gracias, babelfish!), kahdeksaan olen saanut vastauksen. Mutta se ei voi johtua käännösvirheistä. Ei mitenkään.