Tanjung Puting

kviini
nenäapinat
Princess
Gibboni
Vettä Camp Leakeyltä ja vettä kultakaivokselta...


11.2. klo18

Huh mikä päivä taas takana! Lähdettiin yhdeksän pintaan botskilla jokea pitkin T.Putingiin. Matkalla näkyi - mitä nyt paratiisin lisäks - makeja, nenäapinoita..niin ja luonnonvarainen oranki - no big deal,right? Miehistö kohtelee mua ku prinsessaa ja koostuu siis kapteenista, Ian, kokista, Gus, ja oppaasta, Yusuf. Saavuttiin Camp Leakyyn ja vastassa oli kuningattaren lisäks kuukauden kadoksissa ollut kuningas, Tom. Leaky on siis orankien rehabilitaatiokeskus. Syöttö paikalle oli n.1km ja matkalla tuli räpsittyä 200+ kuvaa - ja matka syöttöpaikalle kesti pari tuntia. Niin ja bongattiin gibboni. Ilmeisesti keskuksella

a)opetetaan kädellisille luonnossaselviytymistaitoja, ja
b) arvioidaan niiden edistymistä (esim. seurataan kuukauden jokaisena päivänä kunkin orangin päivärytmiä), jotta tiedetään milloin ovat "valmiita".

Ruokinta nyt oli mitä oli. Oli ihanaa nähdä orankiemo, -vauva ja -isosisko, mutta alko keljuttaa.. Ei niiden pitäis alunperinkään olla joutunu tänne, varsinkaan silleen, et ihmiset pällistelee kun ne syö. Nooh, lähettiin melko ajoissa takas botskille. Kämpillä=keskuksella bongattiin perhe villisikoja ja kviini leikkimässä pallolla. Rapsuttelin sitä kun se kölli ja joku pohti ääneen, että kutiaakohan orangit. No tuumasta toimeen, aloin kutittelee sen kainaloita ja kylkiä - hetkeä myöhemmin tää 50kilonen orankirouva tarttu musta kaikilla raajoilla kiinni (kumminki sen voimiin nähden tosi hellästi, ei hampaat irvessä jne) ja alko kutittaa mua! :D Sitä saa mitä tilaa.

Botskille päästyä oli niin paskanen olo, oltiinha se päivä kuljettu poissa poluilta, ja kun naapuriveneen alankomaalaiset miehet pulahti paikallisten kanssa uimaan, aloin raivolla tempoa sortseja rinkan pohjalta "vitut vaikka oon nainen,nyt uin!". Guide meni paniikkiin ja ilmoitti, et takana on suihku jos kelpaa. Kelpashan sekin. Suihkunraikkaana mulle ois kelvannu pelkkä vesi, mutta eteen tuotiinkin kylmä kola, pellillinen banaanipannukakkuja ja ruokaseuraks liittyi kolme nenäapinaa! Olkapäitä kuumottaa ja silmissä vilisee kädellisiä. Tänään tulee uni!

Bussi Palangkaraya-Pangkalanbun

11.2. klo7

Jäi kesken toi edellinen kirjottelu. Bussiasia meni loppupeleissä niin, että 1.bussi vei klo16 2.bussille, joka lähti liikkeelle klo17. Niille, jotka joskus tarvitsevat infoja, niin en tiedä agencyn nimeä, mutta "pomo" oli nimeltään Romi puh. 08125144141, järjestää myös toureja ym aktiviteettaja P-rayalla.

Tunnin matkustelun jälkeen bussi hajos, sitä korjattiin puolisen tuntia ja matka pääsi jatkumaan. Pysähdyttiin klo23 aikoihin iltapalalle (paikallinen savukala rökittää mennen tullen suomalaisen version!) ja sitten eiku takas bussiin "nukkumaan". Sain pari kertaa nähtyä uniakin, vaikka bussin kaiutin huusi korvan juuressa - penkin selkäosan sai kaadettua vaakatasoon, bussissa oli ehkä 5muuta tyyppiä, ja matkakumppanina viereisellä penkillä oli riisipussi. Aamu neljältä mua tultiin herättelee, "ai ollaaks taas pysähdytty" (agencin jätkä vakuutti, että bussi ois perillä vasta aamu8). Niinhän se sitten meni, että oltiin perillä Pangkalanbunissa :D Seuralaiset kauhisteli, ettei mulla oo huonetta - ite olin vaan ajatellu hengailla pari tuntia ulkosalla ja kaupungin heräillessä ottaa taksin Kumaihin. Seurueen ainut toinen nainen, nuori muslimityttö Umy, tarjos kyydin Kumaihin - samalla toinen matkustajista soitti kaverilleen, joka pyörittää agenciä, niin loppupeleissä saavuin tänne agencin pomon ja vaimon kotiin. Tehtiin just diili Tanjung Putingiin ja lähtö on parin tunnin päästä. Teetä hörppiessä iski sadekuuro, niin lämmintä ja kaunista. No olin maksamassa reissua, kun selvis, että Kumaissa ei oo ATM:mää niin eiku skoban kyydissä takas P-buniin nostaa käässii (3päivää, all-inclusive, 3milj. Tyyris, mutta varmasti hintansa väärti, mä haluun metsään!! mut 2lle hengelle hinta 3,2milj, ni seuraavan kerran nappaan pahamaineisen kihlattuni mukaan taloussyistä).

Nyt isäntäväki on hoitamassa asioita, ostaa ruuat reissuun, käy poliisiasemalla, varaa veneen ja miehistö jne. Mukamas tulin vähän lyhyellä varotusajalla - 4h - mitenni!? Takaisinpäin tullessa vietä varmaan pari päivää Kumaissa, moikkaan Umyn perhettä ja isää (rehtorina lähikoulussa). Siitä sitten beachille. Nyt istuskelen isäntäväen olkkarissa - keskellä olkkaria antiikkituolien vieressä kaks moottoripyörää, tottakai? - juon teetä ja syön "local breakfast cakea" eli sokeroimatonta munkkia :D vielä lämpimiä.. Vois elämässä hulluminkin mennä?

Lisää kuvia P-rayalta

Grandma

Jamu-täti
Aamiasrafla

Jokikylä

Mars matkaan

10.2.

Taas aamupalalla kahvileipäpaikassa ja koko korttelin miesklaani on tullu tsiigaa miltä suomenkieli näyttää kirjotettuna. Dictionary kyl helpottaa kommunikaatiota melkosesti! Unirytmi friikkailee vieläkin, eikä helpotusta taida olla tiedossa: bussiin uujeah. Päivän projektiks vois ottaa vaihteeks telecomin ja fotokierroksen. "Mao" tarkottaa nyt jotain tosi merkittävää, kun jätkät hokee?

Kahvihetken jälkeen jäin kattoo mitä naiset joi* - edellisellä kiskalla oli jo piipahtanu sama mummo, joka sekotteli erilaisia cocktaileja tädeille. Jäin istuskelee nurkkapaikkaan, joka on erityisesti naisten suosima aamupalamesta ja täti alka sekottelee eri lantrinkeja - muut naiset viittoili mulle et siitä tulee vahvaksi. Ekan hörpyn jälkeen oli selvää, että viinaksiahan ne! Juoma näytti isolta kupilta vihreetä baileysiä, mutta maistui sekotukselta fisua, salmaria ja kitkeriä/katkeria yrttejä. Eka kuppi oli isompi ja toinen oli persikan väristä kirkasta ja makeeta, mitälie kukkaisnestettä. Puodin pitäjä, vanhempi rouva, vaati saada tarjota ton hörpyn mulle. *minum=juoda. [editorin lisä: juomahan oli jamua, ja vaikka loppureissun juomasta kysyessäni kaikki vakuutti, ettei se sisällä alkoholia, niin vikan viikon opiskelijanuoret ties kertoa, et nimenomaan P-rayan alueella siihen saatetaan lisätä vähän..rohkaisevaa.]

Rohdoksen virkistämänä lähdinki palloilee pitkin katuja ja jossain vaiheessa mut pysäytti +80v mummo. Mummo halus kuvan (lue:kuvia!) meistä ja sitten lähetti ilm. sukulaispoikansa seteli kourassa saattaa mua digital shoppiin, että mummo sais itelleen ne kuvat. Mummon mukaan tarttui myös pari postikkorttia Suomesta, mut suotakoon iälle anteeks.

Sain itteni kartalle ja vastaan osui lähettiliike. Kyselin heiltä postikortteja tai karttoja - no ei, mutta Mega Top Centerin kirjakaupassa "Toko buku Karisma"ssa niitä on. A, B tai C taksilla sinne ja mukaan tarttui kartta, jonka alueelle mahtuu P-raya, P-bun, Kamui ja Tanjung Puting.

Lähdin tallailee eteenpäin. Olin ylittämässä tietä ja viimesellä askeleella, kun oisin päässy jalkakäytävälle, vanha patu surautti pyörällä mun päälle. Se siitä vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Oma vika kai kun en viimekolkytsenttisellä kattonu oikeelle :D No eipä muuta ku telecomiin leikkii netillä (yläkerran metsämies oli fb:ssa ja moneen kertaan kysyny mun numeroa, antanu vaimonsa mailin, kyselly missä meen kun en oo hotellilla). Telecomilta hotlalle ja suihkun kautta pakkaukset valmiiks. Nyt vaan täytyy enää soittaa travel agencyyn, että tulevat hakemaan, ja ehkä käydä syömässä ja hakemassa hedelmiä marketilta. Ja rapukeksejä. Ehdottomasti rapukeksejä.

Respan täti tuli höpöttelee, kysyi, onko lippu jo varattu. Sanoin et ei, soittelen travel agenciin kohta, tietävät tulla hakemaan. no täti päästi kauhun parahduksen - "Mitä, ei lippua!!??!" - niin soitin agenciin ja siellä puhuttin - oh my - ENGLANTIA!<3 Jos kommunikaatiomme pelas oikein, niin tänään auto hakee mut 4pm ja bussi lähtee 5pm. Apua, jos laskin oikein, bussin on Pangkalanbunissa klo3! Jos siitä nappaisin kyydin Kamuihin ja sieltä löytyis aamulla hotelli, niin pääsisin kai aikaisin aamusta Tanjun Putingiin? Shiit, oisko sittenkin pitäny mennä klo21 bussilla? Toisaalta haluun äkkiä tien päälle. Viitoin tädille, että tuun takas 21. tai 22. päivä riippuen bussista.

Heti tuli perään puhelia, että lähtö onkin tänään illalla 2100 ja jätkä hakee mut klo20. Ehkä. "Nine in morning, my car not ready" -"Nine in evening, today?" -"Yeah, mm-hmm" :D Eli joko se hakee mut tänää klo20 tai sitten aamulla, ehkä. Mutta nyt pitäis keksiä tekemistä 8tunniks, fuuuk.

Ja taas tuli puhelu, lähtö tänään neljän bussilla, jätkä hakee mut 1530. Tätä voi juhlia vaan hyvällä ruualla, eli riisiä, paistettuja pikkukaloja (ikan sluang), spicy noodeleita, pinaattia (?) ja papuja, so good<3 Maistoin myös pientä vihreetä kookosnyyttiä: ulkopinnalla kookosrouhetta, pallo vihreetä gelatiinimaista juttua ja sisällä sokerilientä. Marketilta tarttui mukaan nippu pikkubanaaneja ja euron duriani. Kun käppäilin markkina-alueen katettuja polkuja pitkin, "kylä-hullu" bongas mut ja lähettiin sen kanssa jälkkärille: hedelmiä, säilöttyjä sokerihedelmiä, jäätä ja maitoa(?). Tosi makeeta, enkä jaksanu ku pari lusikallista vaikka syötävää ois ollu litran verran. Silä välin kylähullu herätti hälyä muiden asiakkaiden keskuudessa (väitti olevansa Obama), niin totesin parhaaks maksaa jälkkärin 40snt, ja livetä hotlalle. Olinkin onnistunu kulkee melko pitkälle ja kesti hetken löytää reitti takas.

Hotlalla maistelin duriania (haju puskee liiaks läpi, et voisin vilpittömästi sanoo hyvänmakuseks) ja otin yhden siemenen talteen. Pitää keksiä joku keino salakuljettaa se Suomeen. Yks hotlan työntekijöistä ihastui ikihyväks, kun luovutin durianin sille (pystyin syömään vajaan kymmenesosan).

Yhä P-Raya

9.2.2010

Jälleen kokeillaan uutta ruokapaikkaa, saapi nähdä mitä tulee.. Koitin sisarelle selittää/osoittaa, mitä haluan, mutta se alkoi valmistaa toista lihaa, katotaas mitä eteen tulee :D janottais ihan älyttömästi, mutta kun tilasin vettä, mulle osoitettiin kannua edessä, ja rouvashenkilö just laski veden hanasta,eli näännytään sitte :P Päätin vihdoinkin, että nyt kokeilen pöydän erilaisia sauceja: lopputuloksena pöydässä on 2siirapilta maistuvaa tahnaa [myöhemmin reissussa selvisi, että nämä kulkevat nimellä "ketsuppi", ja "meidän ketsuppi" on "tomaattiketsuppi"] ja potkaisevaa sambalia. Toi sambal on niin erilaista, ku chilit mitä oon ennen maistanu: toi pikemminki saa kurkunpäässä yskimisefektin, mutta makua tai "koko suun poltetta" ei oo mun mielestä nimeksikään. Oi,tässä baarin yhteydessä on grilli, jossa isäntä savustaa vartaita (koko rafla siis ihan savussa, mutta ei ole juuri väliksi), ja koska paikkaa pyörittää muslimiperhe, niin oon luulen, että tarjolla ei ole koiraa..?

Kartutin välissä sanakirjaa viidellä sivulla, ja olin alkanut jo kirjottaa pätkää joka jäi kesken; jatkanpas siitä. Eli uusien kamujen opastuksella löysin itteni "Kantor Pos":ista, eli postikeskukselta. Selvisi, ettei heillä ole myydä postikortteja, eivätkä tiedä mistä löytyisi. 2h myöhemmin oli selvää, ettei P-rayalla myydä postikortteja. Hotlalla jatkoin sanakirjan laajentamista, tällä hetkellä sieltä löytyy:

numerot 1-10, viikonpäivät, aurinko ei paista, "Palangkaraya on kaunis kylä/kaupunki", yksin reissussa, vaalea, ja, huomenna, eilen,tänään,opettaja,sytkä,röökit,tuhkis,aviomies,vaimo,olla naimisissa, 3 eri tapaa sanoa hyvästi, vasen, oikea, suoraan, kissa, suihku, makea, ystävä, komea, puu, syödä, juoda, pitää, länkkäri, huume, ei, hikoilla, nimeni on, mistä olen, minkä ikäinen olen, missä on, tunti, päivä, viikko, minuutti, vuosi, kuukausi, nukkua, vastanainut, ei vielä.. ja nämä kaikki selvitetty parilla sanalla englantia, kuva-arvoituksilla ja viittomakielellä! :D

Hotellilla Norja-leidi (paikallisen rouvan nimi siis Norja Kaarina.. :D ) oli ihan myyty mun vaaleesta ihosta, että kutsui kotiinsa Sungai Hanjoniin (?) 4h päähän. Kahvituokiolla yks poika viittoi, että täällä ei ole mitään nähtävää koko kaupungissa. Pitänee ite miettiä uusiks, et maltanko tulla tänne takas jo ens viikolla vaan WWF:n Ambangia treffaamaan, vai jäisinkö kiertelee Pangkalanbunin tienoille. Meinaan jo parin päivän hiippailun jälkeen alkaa tylsistyttää ja hinku metsään on SUURI! Lisäks Pangkalanbun on kai lähempänä biitsejä, niin jos sieltä sais hommattua kokovartalorusketuksen. Katsotaan vielä.

Oli itsestä ihan älyttömän hellyttävää: olin ihan kuolleena aiemmin metsästämässä postikortteja ja olin yhdeltä tädiltä saanun paperille piirrettyä paperikaupan nimen ja sijainnin. Olin kulkenu yhden risteyksen liian pitkäks ja kyselin toisesta paperikaupasta kortteja ja toisen kaupan sijaintia. Kortteja ei tietenkää ollut, mutta kaupan apulainen, nuori muslimityttö, halus niin paljon puhua ja siten parantaa englantiaan, että lähti hirveessä helteessä saattaa mua oikeeseen liikkeeseen! Miten ystävällisiä ihmiset voikaan olla? Niin ja aiemmin kahvituokiolla grandpa vaati saada maksaa mun kahvin - olin tekemässä lähtöä ja kaivamassa lompakkoa niin viittoi, että hän maksoi sen samalla kun maksoi aiemmin omansa, "lompakko pois".

Huhu kertoo, että BookCity Palmassa vois olla postikortteja, sinne sitten, kun on taas vähän viilentyny. Laskeskelin, että tänään on 9.päivä ja lento P-rayalta lähtee tiistaina 2.päivä, niin tässä on tasan 3vk Kalimantanilla:) Pohdiskelin, että jos nyt viivyn vaikka 5pv P-bunilla ja Tanjung Putingilla, ja sitten viikoks etin käsiini jonkun biitsialueen, ja sitten tuun viimeseks viikonpahaseks takas P-rayalle, et ehtis näkee WWF:n, niin pitääkö oikeesti paikkaansa et siinä ois koko reissu?? Bussi Rayalta Buniin on 100.000 ja suoraan sanoen täällä on hiukka tylsää, niin mielelläni lähtisin kiertelee..

Kuvia

Hauska vekotin :)
"Jokikylä"

Ilmakuva, Kalimantanin yllä

Palangkaraya

9.2.2010 klo11 Palangkaraya

Huh kun vetäs veltoks! Heräilin tänään seitsemän pintaan, kun nukuin eilen taas klo14 lähtien - nyt jos joskus pitäis rytmin vihdoinkin olla kunnossa. Aamusta lähdin suunnistamaan keskustaan etsimään aamupalaa ja löysin nasi gorengia, bumbu vasakmeraa ja tuluria<3 ja sokerikahvia.. ;) aamupalan voimin suuntasin parturikadun läpi hotellin ohi joenrantaan. Ekaks menin katuja pitkin kurkaten matkalla pari poikittaista laituria. Siitä jatkoin jokea myöten jokikaupunkiin - talot on rakennettu veden ylle ja lankkulaiturit toimii katuina. Moottoripyörät ja "pyörämyyjät" ajeli siellä kuten keskustassakin, miehet istuskeli kojuillsa, naiset kuivatteli riisiä ja kanniskeli lapsiaan. No laituritie muuttui perällä tosi huteraks ja kadut loppui (sain tosi ihania kuvia mangrovemetsästä ja joessa kasvavista feikki(?)banaaneista) niin käännyin takas ja aloin ettii reittiä takas maalle.

Paikallisia tuntui hirveesti naurattavan mun läsnäolo, pikkulapset jäi tuijottamaan:) Varmaa oli, että viiden metrin välein kuului ainakin yks "Hello mister", "Hello miss", "Selamat pagi", "How you do", "Chantik!",tv. Kaikki kuitenkin hymyili ja nyökkäili, ja itteeki alko naurattaa, kun selän takana rämähti naurunrevakat - eivät ne pahalla. Kai :D Sokkelikon loppumetreillä oli pari koulua - vaahtosammuttimilla oli välitunti menossa ja söivät koulupuvuissa "jäämehumurskaa" tai jotakin muuta herkkua. Eniten itseä nauratti seuraava kapistus: Suomessa on ruokakaupoissa lasten laitteita, jotka on tyyliin autoja, dinosauruksia tai eläimiä, jotka liikkuu ylös alas. No jokukaupungissa oli semmonen pyöränjatke, jossa oli neljä pikkulasten työnnettäviä rekkoja. Pikkulapset pääs niihin kyytiin ja kun mies polki laitetta, niin autotkin nousi ylösalas :P [pakko lisätä, näin myöhemmin vielä reissussa tämmösen laitteen iltasella, oli meinaan mageet jouluvalot niin, että kapistuksen varmasti näki kilometrin päähän!].

Viimemetreillä ennen maata oli isompien koulu, jossa toisen kerroksen oppilaat meni sekaisin. Alko kuuluu hirvee kiljunta kun kävelin ohi, pienet juoksivat ikkunoille ja parvelle huutelee "Hello", "How you do".. Ihania. Ehkä en ookaan niin älyttömän anti-muksu-ihminen ku luulin..

Laskeskelin, että oon tässä kävelly 3,5h auringonpaisteessa ja hiki on sen mukainen! Nyt oon tässä hotellia vastapäätä olevassa kojussa, siunatussa varjossa, limulla. Seuraan liittyi just vanhempi mies, joka ehkä osaa englantia. Tai no, sanoi mulle äsken hello. Kaikkia on muuten ihmetyttäny tosi paljon Suomi-postikortit: viittomisesta oon päätelly heidän tarkoittavan "Kylmää?".

*sanakirja: kuuma, kylmä, hyvä (maukas), vaalea, ja

Palangkaraya

8.2.2010, joskus aamuyöstä

Matka Palangkarayalle meni jälleen kivuttomasti, lento kesti 1h20min. Sain muutamia ilmakuvia matkalla: aluks ihastelin metsää ja tulvivaa jokea, mutta loppumatkasta meni fiilikset: ranta on hakattu Suomen tundraks, kaikki jämäpuut on jätetty pitkin ja poikin ja alueella kasvaa pelkkää pajukkoa/saniaista.

Lentoterminaali oli siisti, mutta alkeellinen: 2laukku"kiskoa" ja 20portieria, vai mitä ne on.. Taksi keskustaan 10min ja 60.000. Taksi jätti mut yhdelle LP:n(ei ole kirjaa mukana,vaan netistä imutettu tieto) suosittelemista hotelleista, joka oli täynnä. Myös seuraavat 6hotellia oli fully booked, eli loppupeleissä tarvoin tunnin suorassa keskipäivän paahteessa :D Viimein löytyi hotelli, jossa oli tilaa - lisäksi se oli kaikista näkemistäni siistein ja halvin, 80.000. (Losmen Chantik, Jalan Halmahera, suosittelen!!). Hintaan kuului levee sänky, AC, telkkari, liinavaatteet, pyyhe, kaappi,kirjotuspöytä. En ois ihan noin hifistelyä kaivannu - ois riittäny pelkkä huone ja jonkinnäköne sänky, mutta minkäs teet:) Menin samantien suihkuun (huoneeseen ei siis kuulunu omaa), ja nukkumaan. Ehti käydä mielessä, että hyttysverkko vois olla tarpeellinen. Ehdin kölliä 10min, kun oikeessa ojentajassa tuntui 3paukamaa - ei kun verkko kehiin. Nukuin 12h ja heräsin tossa 3h sitten.

Hirvee horkka pitkästä nukkumisesta ja päätä vihloo kuin pahimmassa krapulassa - nestehukka. Laskeskelin, että join eilen 0,5l vettä, eli hikoiluun nähden aivan liian vähän. Jos sitä muutaman tunnin odottelis, että kauppa aukeaa, sitten aamupalalle (söin viimeks eilen klo9) ja sitten metsästämään mystistä internettiä. Eilen lennolla oli 1 länkkäriperhe, mutta kyllä en nähny ainuttakaan.

*sanakirja: kahvi, nasi guning, hyvä, en puhu indonesiaa, riisi, keitetty, paistettu, banaaninlehtiriisi, kaunis, lapsi, pidän sinusta, kanamuna, pinaatti, chilikastike, kana, yks törkeen hyvä aamusafka. Kyyti paikallisella "tuktukilla" kustantaa 3000.

8.2. klo1030

No helpottihan se päänsärky lopulta ja pääsin liikenteeseen. Lähdin 730 tallaa kadulle ettii pankkiautomaattia, joka löytyikin pienen metsästyksen jälkeen. Automaatilta lähdin suunnistamaan takaisin hotellille, ja yks mummo raahas mut kojuunsa aamupalalle: ruskeeseen paperiin oli käärittynä keltasta riisiä, saucea ja pari palaa nautaan, ja kylkeen pari kupposta sokerikahvia, 12.000.<3 Täti ei puhunu lainkaan englantia, mutta saatiin viitottua ja kirjotettua ylös sanoja ja lauseita. Keskustelun päätteeks täti, ehkä, ymmärsi, että oon Suomesta, lensin Jakartalta, oon kuukauden täällä ja opiskelen biologiaa. Hetkessä musta tulikin kadun nähtävyys ja miehet valtas tädin kojun. Seuraan liittyi myös paikallinen kylähullu (tai niin täti viittoi mulle) ja ironista kyllä, mies oli ainut, joka osasi pari sanaa englantia! :D Tuokio oli mukava ja selvis, että yks seurueesta tisi missä WWF:n toimisto sijaitsee. Eiku matkaan!

Kyyti oli paikallisella orangella cäbillä ja vei P-rayan läpi. Okei, kylä ei ehkä ookaan ihan niin pieni ku kuvittelin.. Kolmannesta paikasta löytyi oikea office. Vastaan tuli Raya, joka joutui valitettavasti kertomaan, että pomot on viikon konferenssissa Sumatralla, eli en pääse tutustumaan WWF:n touhuihin vielä tällä viikolla. Pomot tulisivat takas jo seuraavan viikon alussa, mutta toimisto olisi kiinni maanantaina 15.2. kiinalaisen uuden vuoden (14.2.) vuoksi. Sain varuiksi muutaman WWF:n puhelinnumeron ongelmien varalta ja pari hyvää vinkkiä miten käyttää aikaa pomojen paluuseen asti. Cabi-kuski heitti mut Rayan suosittelemalle travel agencille varaamaan matkoja Untung National Parkiin.

Mun onnelle tyypillisesti kukaan agencissa ei puhunu englantia :D Työntekijät lähtivät hakemaan jotain jefeä, joka ehkä voisi auttaa mua. No kyllähän jefe tulikin paikan päälle, mutta katosi samantien kun puhuin englantia.. :D jäin hetkeksi odottelemaan, mutta silloin iski sähkökatkos,kaikki koneet seis ja kun 15min myöhemmin mitkään koneet ei edelleenkään toiminu, päätin poistua paikalta ja koittaa myöhemmin uudestaan. Kuski heitti mut takaisin hotellille ja annoin vähän extra kääshiä vaivanpalkasta.

Lounaalle piipahdin naapurikojuun syömään keitettyä riisiä, lihakeittoa, herkullista savukalaa ja pot-kai-se-vaa chiliä, sambalia,15,000. Netti on edelleen kadoksissa. Kulman takana näyttää olevan iso joki, jospa lähtisin sinne kruisailee pariks päiväks? Ja mä niin haluun täältä talon. Ja rapsutin kissaa enkä pessy käsiä ennen ku jatkoin syömistä eli huomenna on kirppuja. Tai mahatauti. Fuck it, miksei molemia? :D kerrankos sitä...

Hotellilla hengaillessa sain viitottua yhdelle vähän liian kiinnostuneelle miehelle, että haluisin päästä Tanjung Puting national parkiin. Jätkä soitti pari puhelua ja piirsi mulle kartan: 4pm Palangkaraya-Pangkalanbun bis(bussi) 100.000, 8jam (tuntia). Pangkalanbun-Kumai ojek(mopo) 30.000. Kumai-Tanjung Puting travel ejent :D näin ne hommat hoituu!

*sanakirja: en puhu indonesiaa, voitko auttaa, haluan matkustaa paikkaan x.

Jakarta airport

7.2.2010 klo7 Jakarta airport

Tässä sitä ollaan nyt 2vrk eletty lentokentällä ja kolminkertainen hintataso alkaa pikkuhiljaa ahdistaa. Nyt on kuitenkin niin voimakas fyysisen ja psyykkisen hengen uupuma, että mukavuudesta en vielä tingi - ainakaan kahvista, vaikka kirpaisisikin lompakon pohjaa :D Iso kahvi kustantaa täälläkin 3e..

Lähdin 5.30 liikkeelle aeroportin ulkoilmahuudilta (viideltä alkoi moskeijajallatus aamun ensikajossa, upeen kuulosta) törmätäkseni edellisillan tuttuun, Untungiin. Käytiin sen kanssa aamupalalla, ts. Anthony Bourdainen feetaamalla ox-tail soupilla ja riisillä! Käytännössä lihakeittoa muutamin lisämaustein, mutta hyvää oli. Pyörähdettiin Untungin kanssa ulkosalla ja se kertoi mulle "etupihan" upeista kaiverrustöistä, Jaavalaisia 20metrisiä puuveistoksia, ja sitten räpsittiin vähän reissukuvia kaikista vastaantulleista rehuista - onpahan Villuksille edes jotain tuliaisia :P

Oli ihanan seesteinen ilma ulkona, semmonen makea, kostea, lämmin.. Aamu-usva ja auringonnousua ihan ku Suomessa, mutta 10astetta lämpimämpää. Kentällä on muuten viittä vaille kaikki kansainväliset ruokabrändit edustettuina, nyt ekana sattuu silmään ja muistiin Starbucks, New Zealand Natural, Krispy Kreem, pari mäkinehdokasta paikallisittain ja suoraan edessä ilmeisesti Kentucky Fried:n vastine "CrispyBite, We Like!" :D Uusi lemppari kylmäjuoma muuten paikannettu: mustaherukkajäätee<3<3<3 Haha, tiesittekös muuten, että Jari tarkoittaa sormea ja Jari-Jari tarkottaa sormia, eli vink vink kaikille Jari-nimisille ;P

Personal note: Garuda Airlinesin palvelumaksu 40.000

Jakartan lentokenttä

6.10. klo20 local time. Jakartan lentokenttä

Vihdoinkin Jakartalla! Laukku oli kuin olikin tullut paikalle, dääm. Departure hallissa suuntasin suoraan Penjualan ticket tiskille ostamaan lentoja Jakarta - Palangkaraya - Jakarta. Olin netistä kattonu, että halvin mp olis 1,4milj, enkä tietnkään odottanu näin lyhyellä varotusajalla saavani niin halpoja hintoja. Loppusumma olikin vajaat 2milj, koska mun stay Borneolla on >14vrk ja hintaan lisättiin polttoaine ja laukkulisä. Yritin vähän selvitellä, että onko tässä kusetusta vai ei, mutta puhti loppui 2vrk matkustamisen päätteeks aika äkkiä. Ukotettiin tai ei, onpahan nyt lennot huomiselle.

Lento lähtee aamulla 8.50 ja paikalla pitäisi olla tuntia ennen. Ajattelinpa, että säästän ylihintaisen taksin hinnan Jakartaan, ja alle 12h päästä takas, sekä hotellin hinnan (just nyt ei mitään mielenkiintoa lähteä tinkimään koiranhönkäilmassa hintoja alas), niin pyörin täällä departure hallissa kunnes kiskat menee kiinni ja sitten vonkaan pääsyn lähtöaulaan. Jos sitä sais taas pari tuntia nukuttua.

Vaihtoaika oli Istanbulissa näin jälkikäteen yllättävän leppoinen. 10tunnin lento taas hajotti - enkös saanut 4hengen keskirivistä "halailupaikan". Viereen sattui kumminki matkaseuraks mukava aussi, ja yhtiön feataamat Ice Age 2 ja 3 viihdytti. Saavuttiin Singaporeen aikataulussa (siellä semmonen 40minuutin oikein tervetullut jalottelutauko), ja Singapore-JKT pätkän piti kestää vaan 1h25min, mutta venyi ainakin tunnilla. Kun alettiin lähestyä Jakartaa, laskeutumisaluetta peitti mielettömät pilvikerrokset. Edes leijonakuninkaan aurinkokohtaukset ei vedä vertoja! Aurinko oli laskemassa ja jokapuolella kohos korkeita pilivmuodostelmia eri tasoissa ja kaikissa eri väreissä, nimim. oonpas nähny vihreen pilven! Laskeutumista loppupeleissä hidasti lentokentän yllä riehunu ukkosmyrsky. Päästi maihin, mutta vielä pitää sanoa, että vaikka rakastankin lentämistä, niin puristin penkkiä rystyset valkoisina, kun laskeutuessa koneenmitan päässä valtava violetti salama iski maahan.

Lukuunottamatta pientä vitutusta siitä, etten tiedä, kusettiko huivikunnan sisar mua lipussa, ja että saan viettää jälleen yön jossain muualla kuin sängyntapasessa, niin fiilis on lois-ta-va! Hiukan hihitytti, kun immigration tiskillä 2nuorta virkailijaa tenttas, mitä aion tehdä täällä, mitä opiskelen, aionko tehdä opiskeluun liittyviä harjoitteluja täällä - eeeeen!

Ihmiset on ystävällisiä, avuliaita, ja kaikki on siistiä. Tämän kirjoitettuani viereen istahti pari työntekijää, tulivat muuten vaan juttelee ja jäivät tohon seuraks. Lepposia tyyppejä. Opin, että nama ku, on nimeni on, ja trimakasi on kiitos. Ja samantien tuli saksalaisen neuvot käyttöön: kirjoitan päiväkirjaa kihlatulleni, jonka kanssa menen ensi kesänä naimisiin. Voisin mennä palloilee tonne halliin, katsoo mitä sieltä löytyy...

Oih, pelastus pieneen reissuväsymykseen: musta jääkahvi juoksevalla siirapilla, mums! Täältä löytyi yhdestä aeroportin kiinalaisesta netti, mutta rafla jo kiinni: etsintä jatkuu. Saa nähdä monelta päästävät turvatarkastuksesta läpi "toiselle puolelle", itelle vaan riittäis päästä rinkasta eroon, että sais vaipua nukkumaan käsilaukku tyynynä.

Intiaan verrattuna on paljon luontevampi olla. Tai lieneekö johtuvan siitä, että on siihen reissuun verrattuna vähemmän hiuksia nnäkyvillä ja enemmän olkapäitä ja, IIK, pohkeita peitettynä. Mut tosiaan, ihmiset on tosi hymyileväisiä ja ottavat kontaktia - tosin englanninkielen taitoa ei löydy, mutta eivät jää monttu auki toljottamaan ja keräänny laumaks ympärille.

Nauratti tossa, kun yks virkailija si tosiaan kysyi löytyykö poikaystävää. Sanoin, et juu löytyyhän se. Se heitti takas niin söötillä paikallisflirtillä, että "And when you go home you make luuuuurve". - "Noo, not yet, we get married next summer" - ja linja muuttui tosi mukavaks, asialliseks, samantien kun tuli mies kuvioihin. Nyt se on virallisesti tsekattu miten täällä saa helposti respectii. Heheh, vielä ero Intiaan. Siellä tuntui, että lentokenttä vartijoilla ja -poliiseilla on laitoksen kokoinen ego ja sitäkin k-mäisempi asenne - täällä nää moikkaa ja hymyilee ja auttaa ja juttelee ja on mukavia! Ja lattiat loistaa puhtauttaan, creepy...

*kirjottelin päiväkirjaan sanakirjaa omaan käyttöön, ja olen siis kirjoittanut ylös, miten lausuisin kuulemani, enkä miten se oikeasti kirjoitetaan..tästä syystä en yksinkertaisesti kehtaa kirjoittaa vongerruksiani tänne, mutta pistelen pientä listaa uusista opituista sanoista. tässä kohtaa päiväkirjassa on esimerkiksi: kiitos, huomenta, päivää, iltaa, olla suunnitelmissa, kukaan ei näe, menen jonnekin, kala, keitto, anteeksi, backpacker kadun nimi (Jacksa Street), 1kuukausi, 4viikkoa, sormet, vesiputous, paljonko maksaa, liikaa, häntäkeitto, "anna halvemmalla"... Lisäksi vapaasti piirretty kartta skandinaviasta, jossa suomi on tottakai venäjää ja ruotsia isompi. Oheinen kieli+kulttuurihetki opittu lentokenttävartijalta.

Matka Indonesiaan - ja toivottavasti takaisin (5.2.-5.2.2010)

pe 5.2.2010 klo13 lentokentällä

Ja niinhän siinä kävi, että taas tuli matkalle lähtö. Syksyllä haaveilin täyttä häkää Kolumbiasta, mutta vuosi tuntui liian pitkältä ajalta, ja häämöttävä talvi sitäkin masentavammalta, että pakkohan sitä oli jotain keksiä keväälle. Siitä se ajatus sitten lähti.

Viikon pälyilin supersaveriltä halpoja lentoja ja yhtenä iltana eteen pälkähti The Tarjous. Olin 'muuten vaan' kattellu eri kaupunkien hintoja, mutta Jakartalta tuli tulokseksi 555,55 menopaluu! Niin houkutteleva luku, ETTÄ!! Seuraavan kuukauden ahdistelin pomoa, kunnes vihdoin sain luvan olla palkattomalla kuukauden - eikun lentoja varaamaan.

Lähdön odottelu oli loppupeleissä yllättävän kivutonta. Reippaasti duunia (ja koulua, joku vois lisätä..),muutto, UV, kissanristiäiset ja sitä useampi syy kuluttaa Paltsun ja Cornerin penkkejä.

Uuden vuoden jälkeen (Teemun vinkistä) otin yhteyttä WWF:ään ja nimenomaan Kiianmaahan, "The Borneo Experttiin". Olin muuttanu ja muokannu Indonesian matkasuunnitelmaa (Bali-Sumatra-Bali-Sumatra-Bali jne.) varmaan kymmenneen kertaan. Sain Sampsalta Indonesia päädyn yhteystiedot ja matkasuunnitelma lyötiin lukkoon - meitsi NIIIIIIN lähtee Borneolle!

Tällä hetkellä on tiedossa, että pitäis lentää Jakartalta Palangkarayalle (koitapa sanoo toi 4kertaa tosi nopeesti, ugh!), mut siitä eteenpäin ei oo vielä tietoa. En vielä tiedä varmaks, mitä WWF on keksiny mun pään menoks, mutta pikkulinnut on lipsauttanu jotain "jungle lodgesta", Heart of Borneo -projektin tukikohta in the middle of nowhere, grrr... Lisäks sain Tahvanaiselta yhteystiedot suotutkijakaveriin, jolta sain yhteystiedot orankipariskuntaan, Simon & Helen. Eli jospa sitä pääsis paijailee orankivauvoja, niin oispa sekin biologihaave toteutettuna.

Valmisteluista sen verran, että kävin hakee lavantautirokotteen YTHS:ltä 2vk sitten, ja lisäks uusin polion, joka ois pitäny hakee jo pari vuotta sitten, hups.. Sain myös Heliopar-kuurin ja antibioottisatsin "kuumeiseen ripuliin", kop kop. Ostin kyseisellä apteekkireissulla puodin tyhjäksi unohtaen tottakai käsidesin ja laastarit.

Matkalukemiseks varattuna aina luotettava LotRi, ja uutena tulokkaana Chen päiväkirjat på engelska. Niin ja äsken lähti keskustan Sokokselta mukaan muutama pokkari ja sukodu lisää "kun sai halvalla".

Tiistaina oli viimeinen työvuoro ja työporukan megalomaniset läksiäiset. No oli meitä kaks. Mutta kun väki vähenee, bileet paranee - eiksje? Keskiviikkona 8h sadistiikkaa ja sen jälkeen hammasta purren pakkaamista. Muutaman kerran kirosin, miten ihmeessä oonkaan voinu hypettää ja nauttia pakkaamisesta (Luoja, oon aiempina kertoina tehny matkatavaralistan jo 2kk etukäteen!), mutta sainpahan senkin hoidettua. Mukana ainakin passi, pikinit, hammasharja, FOREX-rahaa ja uudet ihanat Merrelin sandaalit. Rinkan säädöt on päin vittuja, mut en tietenkää jaksanu sitä alkaa selvittelee Joensuusta-lähdön iltana.

Keskiviikko ilta meni hyvässä seurassa Paltsussa ja Cornerissa. Pilkkijät pääsi paikalle, samoin Juulin seksikäs safarihattu ja Jannen musta-kommari-juutalainen-valkoinen mies-Ebola-sarvikuono-Afrikan tähti. Seuraavana aamuna ei muuta ku pienessä horkassa tarkistamaan, että kaikki on mukana. Kämppä ny tottakai jäi sotkuseks tupareiden jäljiltä, mut kerrankos sitä. Sitten vielä pikaeväät Tiedepuistolla, ja eikus rautatieasemalle.

Junamatka on sitten asia erikseen. Saavun asemalle 5min ennen lähtöä, tomaatti ei myy lippua, hirveellä kiireellä respalle, mistä selviää, että ensimmäinen pätkä Kiteelle kuljetaan bussilla. Eipä siinä mitään, bussissa on hyvä meininki, asiakkaat rentoja, konnari naureskelee, että myöhästytään ainakin tunnilla. Bussi lähtee liikkeelle eikä mee kilometriakaan, kun se hyytyy. Eipä siinäkään vielä mitään, ku uutta bussia kehiin, päästään Kiteelle ja pikajuna lähtee puksuttamaan kohti Helsinkiä. Meen ravintolavaunuun teelle ja istun ainoolle vapaalle paikalle - vieressä bussin ihanan naureskeleva rouvaporukka! Seuraan liittyy mielenkiintoinen maailmaparantaja (jos ootte kattonu brittien "The Officea", niin se pomo, mutta kyseinen on ottanu aamulla liikaa kuppia ja/tai unohtanu aamulla jonkinvärisen pillerin, niin ettei jutuissa oo päätä eikä häntää!). Mies tarjoaa meille viihdykettä sillä miten, no anteeks, tää on hirveesti sanottu, mutta sillä miten raukka on. 30-v kylähullu. You have to see it to believe it. Mutta muu seuraa kompensoi. Käy ilmi, että yksi naisista on todellinen MIKROVILLUS jonkun vuoden takaa, eli loistava seura on taattua. Mahtava reissu :)

Helsingissä Eeki ja Marianna on vastassa ja ensitöikseni suuntaan Intersportin loppuunmyyntiin ostamaan halvat tennarit ja kuivat sukat - Feelmaxeissa olikin useampi reikä, ja ulkona räntäsade. You get the picture. Seuraavaksi tapahtuikin jo illan toinen Mikrovillus ihme - ollaan just menossa Iguanaan, kun vastaan tulee Papa-J! Olut tai pari vierähtää kuulumisten vaihdossa ja hyvästien jätössä, siitä Helsinki-ahdistuksissa Kampilta metrolla "Itikseen" Maijan luo. Leppoisa ilta roséen ja Southparkin kanssa - just like the old times<3 siskoa näkee aivan liian harvoin.

Aamulla kuukauden viimeinen lämmin suihku kuukauteen. Itiksestä HKI-Vantaalle ja täällä sitä ollaan . Ihan ekaks oli pakko pistää Auroralle pitkää puhelua "kun on tylsää". Tällä hetkellä ainoo asia, minkä tajusin jääneen tekemättä oli päivittää facebook status :D Olin jo pitkään suunnitellu - jo ennen Juhon ja Heikin Kerubi-viestiä - että pistän sivuille linkiks Lord Estin "Sä teet", kehkeh.. Ehkä asian ehtii vielä korjata.

Tähän mennessä oon viihdyttäny itteeni tuliaisostoksilla. R:ltä löytyi postikortteja talvimaisemista, Stockan kaupasta muumikeksejä ja muumikaupasta englanniksi "Stories from Moominvalley". Huoh, ton viimeisen kaupan ois voinu ostaa tyhjäks - taidanpa itseasiassa vielä portille mennessä napata mmukaan pari vastustamatona postikorttia. Me love. Ja vois näihin sanoihin siirtyä rakennuksen toiseen päähän: lentoon 40min ja välissä passintarkastuskin. Ulkona tulee lunta. Hei hei harmaa!

Ja portilla. Lähtöön 25min eikä boarding käynnissä - en valita. Huomasin muuten jännän jutun: Stockan "marketissa" tax-free puolella Pentinkin pienet porot maksaa <10e. Pentikin liikkeessä taas, 20m päässä "Stockasta" sama poro on 19e!! Ja nyt kuuluukin "proceed to gate" ja kaikki ryntää jonottamaan. Itellä ei just nyt oo suuremaa kiirettä sumaan. Damn, 6h Istanbulissa. Saan ehkä tunnin kulutettua siihen, että järjestän jatkolipun Singaporeen. Ehkä voisin syödä kebabia 5h? Toivon salaa, että rinkka jäis tälläkin kertaa matkan varrelle. Siellä on niin paljon tavaraa mitä ilman pärjäisin just nyt (tosin en viikon päästä), niin tuntuu helpolta liikkua pelkästään käsilaukun kanssa. Fingers crossed, eh?

Boardin kutsut on huijausta. Kuulutettiin Last call, niin mäkin lähdin portille. No eikös ne kaikki ihmiset ollu tunnelissa odottamassa vielä seuraavan vartin pääsyä kotiin, ja minäkin sardiinina purkissa.

klo1945 Istanbul

Istanbulissa vihdoinkin. Lento kesti vajaat 3h ja matka sujui sudokujen parissa. Safkaks oli marinoituja vihanneksia juuston keran, jauhelihaa, broileria, riisiä, suklaakakkua. Suklaakakku tosin lähti kenttäevääksi, salamatkustajana käsilaukun pohjalla..

Kävi jälleen kerran uskomaton"biologijuttu". Reissun alussa satuin ohimennen kuuntelee takapenkin keskustelua - trust me, en salakuunnellu vaan juttua tuli kuin kaiuttimesta korvan juureen - niin eikös sieltä kuulu "Yeah, I study biology in the University of Helsinki"! Haha, vähän ois hauska törmätä tyttöön BiTalla.

Koneesta päästyä transittiin hakee jatkolennolle lippua. Ihmisiä oli 3*10metriä kiemuraa jonossa, eikä jono liikkunu mihinkään ekan 10min aikana. Taakse sattui pahimman luokan kauluspaita vaimonsa kanssa marisemaan. Jaksoin kuunnella 7min kovaäänistä juppia aiheesta: "maa, jossa mikään ei toimi",kunnes käännähdin taaksepäin ja tokaisin iloisesti: "Hirveen negatiivista, täähän on ihan huippua, kun ei teilläkään näy olevan kiire minnekään, pääsetpähän sanoo et oot käyny Turkissa". Eikä ärrimurri sanonu enää jonotuksen aikana mitään varsinkaan kun vaimo tokaisi olevansa samaa mieltä. Ok, tiedän et olin tungetteleva ja tekopirtee, mutta ärsytti 30-vuotiaan pikkulapsen marina :D

Ainii sen verran vielä lennosta. Kun saatiin safka, niin kysyivät tottakai samalla mitä juodaan. Ni enkös ajatellu, et vois korkata reissun vodka-appelsiinimehulla. No lentoemo puhui aika huonoa englantia ja kun esitin tilauksen, niin kuului vaan "Sorry Madame - - ". Loppuosaa en saanu selville, mut päättelin, et vodka on loppu tai sitten sitä ei tarjoilla tähän aikaan. Sain tuoremehun ja jatkoin sudokua, kun kuului "Excuse Mme, here your vodka" ja antoi mokoma täyden lasillisen sitä :D no pitihän sitä pyytää vielä lisää appelsiinimehua - loppumatka meni vähintäänkin kivasti.

Mutta nyt tosiaan Istanbulin kentällä. Vähän kutkuttaa Istanbul sight-seeing, joka on ilmainen kaikille transit-asiakkaille provided by Turkish Airlines. Jos ymmärsin transitin Fabioa oikein, seuraava lähtö on 21. Jos lento lähtee 23.30, niin kai mä kerkeen takas? Ja UGH, piipahdin mukavimman näköiseen istuskelupaikkaan limulle ja vedelle - 6e, tottakai? Kunnon suomalaisena menin tiskille tilaa juomaa, kunnes the emäntä ohjas pöytään. Eläköön muun Euroopan kahvilakulttuuri. Maijalle täytynee muuten ostaa tuliaisiks Turkish delightseja...

Sightseeing ei valitettavasti skulannu. Lähdöt siis 9am ja 12am, ja kestää 6h! Eli valitettavasti joudun passaa. Kävi jo hetken mielessä, jos lähtisin omin nokkineni keskustassa, mutta koska en tiedä mitään mestoja ja kentällä pitäis muutenkin olla hyvissä ajoin takas, niin jää tällä kertaa väliin.

Löysin vapaan pöydän hyvin täydestä kahvila-alueesta. Etäällä siintää kuvia erilaisista kebabeista ja vastaavanlaisista, mutta ei oo ees nälkä. Naapuripöydässä kaks ylivilkasta mukulaa. Voi vitsi tästä reissusta sais niin paljon enemmän irti jos tykkäis miniatyyri-ihmisistä, noista ----n duracel pupuista, jotka just heitti mua Spiderman-lelulla.

Mitä tapahtuu?? Istuskelin pöydässä, tein sudokuja ja istumapaikkojen puutteessa pöytään istahti n.55v mies. Jätkä naureskeli, miten olut maksaa 9e, ja alettiin smalltalkkaamaan. Kävi ilmi, että tyyppi, Ulrich, on saksalainen geologi, menossa työurakalle Sudaniin - 2vuotta jäljellä, 2 takana. Höpötellään niitä näitä ja selviää, että jätkä on asunu 2vuotta Kalimantanilla! Antoi paljon hyviä vinkkejä ruuasta, kaupungeista, käyttäytymisnormeista.. Yleensäkin vinkkejä siitä miten tulla paikallisten kanssa toimeen. No tämmöset vinkit tarttui Kalimantania varten mukaan, vaikka olivatkin jo melkolailla itelle tiedossa ennen reissua:

-Aina vähintään t-paita (ei toppia, eikä missään nimessä bikiniä)
-Jalatkin pysyy aina peitettynä, vaikka ois miten hiostavaa (dääm, täytynee hommata rusketus si joltai turistibiitsiltä)
-Olen vastedes naimisissa
-Olen vastedes kristitty
-Pidän edes vähän huivia niin, että naiset tykkää musta.

Vaihdettiin vielä maili ja fb-tiedot, jätkän poika on meinaan suomalainen! Vielä hetki ja sitten koneeseen.

Kuinkas sitten kävikään

Aikaahan tässä jo vierähtikin edellisestä kirjoituksesta. Noh, sattuipas sitten käymäänkin niin, että reissukuume yltyi sietämättömäksi ja ennuste viettää koko talvi Suomessa kävi liian ylitsepääsemättömäksi, että oli pakko viettää pieni miniloma ulkomailla. Supersaver.fi oli viimeinen niitti: selailin aikani kuluksi lentoja "Paikat, joissa haluan elämäni aikana käydä"-kohteisiin, ja löytyi lennot Indonesiaan. Hiillostin esimiestä kuukauden ajan, totesin, että ehdin käydä helmikuulle ajoittuvat kurssit jonain toisenakin vuonna, ja varasin lennot Jakartaan!

Reissun odottelu meni nopeammin kuin uskoinkaan. Vuodenvaihteessa oli paljon tekemistä, miljoona tsiljoona kissanristijäistä, opiskelijat lähtivät joululomille, uusivuosi (ja uudenvuoden aaton muutto,HUH!),töitä,töitä ja töitä, opiskelijat palasivat kaupunkiin, viimeiset koulurutistukset jne.. Muistelisin, että kaksi päivää ennen lähtöä oli viimeiset harjoitustunnit Sadistesta kurssista, kolmet perättäiset bileet - olihan tammikuu sentään juuri päättynyt - ja viimehetken vakuutussäädöt.

En kirjoittanut blogia reissussa, paitsi päiväkirjan kirjoittamisen fiiliksen, niin myös toimivien nettiyhteysten puutteen vuoksi. Ohessa siis sensuroimaton päiväkirjani reissusta Kalimantanille. Alku voi tuntua hieman toistavalta, käsittää siis reissuun valmistautumisen jne. Skippaa ohi jos et jaksa lukea ;)